Perusopintojen korvaaminen, tekoäly sekä AMK-vääristymä opintopisteissä
Tekniikka ja talous -lehdessä uutisoitiin maamme koulutusjärjestelmän romahtamisesta.
Noin jokaviikkoiseen aiheeseen mediassa oli tällä kertaa löydetty alkulähteeksi helpot nopat-ilmiö.
Uutisointi pohjautui matematiikanopettaja Marika Toivolan blogikirjoitukseen, johon oli Ilta-Sanomissa haettu tiede- ja kulttuuriministerin reaktiokin.
Törmäsin syytökseen peruskurssien korvaamisesta nettikursseilla ensi kertaa Twitterissä jo aiemmin. Siellä sama väite esitettiin ensi kerralla siinä muodossa, että muualta tulleet opiskelijat korvaisivat Campusonline-nettikursseilla matematiikan perusopintojaan.
Helpot nopat oli käsite, mitä siinäkin yhteydessä heiteltiin eräiden keskusteluun osallistuneiden ammattikorkeakouluhallinnon edustajien toimesta hyvin vapaamuotoisesti.
Matematiikanopettaja Toivola oli kuitenkin blogissaan kirjoittanut jo aiemmin helppojen noppien tärkeydestä puurtamiskulttuurissamme, joten en kokenut, että siinä vaiheessa helppoja opintopisteitä ilmiönä olisi vielä yhdistetty peruskurssien korvaamiseen.
Helppojen noppien merkitystä opiskelijoille ei välttämättä olekaan helppo ymmärtää, kun ammattikorkeakoulujen suunnalla yliopistoilmiötä kuvaavaa käsitettä helpot opintopisteet on tykätty liittää kaikkiin epäonnistumisiin ammattikorkeakoulujen nettikurssijärjestelmä Campusonlinen kanssa.
Peruskurssien korvaaminen
Alkuperäinen väite ammattikorkeakoulun insinööriopintojen peruskurssien korvaamisesta Campusonlinen nettikursseilla ottikin sitten Tekniikka- ja talous -lehden käsittelyssä erikoisemman syytemuodon.
Yhtäkkiä helpot nopat oli yhtä kuin Campusonlinen nettikursseilla perusopintojen korvaaminen.
Helpoista opintopisteistä puhuttaessa olisi kuitenkin hyvä muistaa, että Campusonline kursseineen ja 5 opintopisteen mitoituksineen on hyvin erilainen kurssikokemus kuin vaikkapa yliopistojen tuottamat helppojen noppien 1-2 opintopisteen MOOC-kurssit.
AMK-nettikurssijärjestelmän erilaisuuden suhteessa alkuperäiseen helppojen noppien merkitykseen yliopisto-opinnoissa luoman vääristymän myötä helppoja opintopisteitä onkin alkanut esiintymään kaikenlaisissa uhkakuvissa, mitä uuden ilmiön kohtaaminen ihmisissä herkästi tuottaa.
Kerran toki muistan jonkun kyselleen rakentamiseen liittyvien peruskurssien korvaamisesta Campusonlinen nettikursseilla vastausta saamatta. Sekin oli kuitenkin vain yksittäinen lähde ja tähän mennessä opiskelijakeskusteluissa ainoa ilmentymä tästä peruskurssien korvaamisen ilmiöstä.
Se ei siis ole aivan tuhansien opiskelijoiden kevyiden ja joustavasti milloin vaan omaan tahtiin opiskeltavissa olevien vapaasti valittavien opintojen suosittelukulttuuriin eli helppoihin noppiin vertautuva ilmiö suosiossaan.
Peruskurssien korvaamisesta kysyttäessä tähän asti todistajina on ollut suhteella 5-1 enemmän heitä, joille annetun tiedon mukaan niiden hyväksilukeminen ei olisi edes mahdollista oppilaitostensa käytännössä.
Sama viesti oli Twitterissä eräällä ammattikorkeakoulunsa peruskurssien hyväksiolosta kertovalla oppilaitoksen edustajalla. Ei ole ainakaan heillä ollut mahdollista korvata perusopintoja Campusonlinen nettikursseilla.
En sano etteikö perusopintojen korvaaminen nettikursseilla olisi oikea ongelma, vaikkei nyt erityisen suositulta tai ylipäätään kaikille mahdolliselta toimintatavalta vaikutakaan verrattuna helppoihin noppiin.
Tällä sivustolla ei ole kuitenkaan ollut koskaan minkäänlaisia suosituksia tai ylipäätään sanaakaan opintojensa peruskurssien korvaamiseen kannustamisesta, joten epäreilulta tuntuu vapaasti valittavien kurssien tekijöiden ja opiskelijoiden näkökulmasta yhdistää koko kuvio helppojen noppien osaksi.
Sivuston etusivulla lukeekin jäniksenkokoisin kirjaimin helppojen opintopisteiden olevan vapaasti valittaviin opintoihin keskittyvä ilmiö.
Vapaasti valittavat opinnot ovat melko pieni ja erilainen osa korkeakoulututkintoa, joten onko kovin viisasta sitten aivan erilaisia ilmiöihin käyttää yliopistojen piirissä jo ainakin 2010-luvulta saakka vakiintunutta merkitystä helpoista opintopisteistä viittaamaan Campusonlinen lukuisiin epäonnistumisiin.
Yliopistojen puolelta en muista, että kukaan olisi helppoja noppia kritisoinut, vaikkei se sielläkään ole kaikille ennalta tuttua vaan opiskelijoiden ruohonjuuritason ilmiö.
Helppojen noppien kurssien tarkoitusta monille uutena ilmiönä julkisessa keskustelussa ei kuitenkaan ymmärretä, jos helppoja opintopisteitä ei sijoiteta ilmiötä oikeaan kontekstiinsa.
Tekoälyn tulo
Tekniikan ja talouden pääkirjoituksessa nostettiin insinööriopintojen korvattavuuden ohella esiin onnistumisena oppimista demokratisoiva suosituin kotimainen kaikille avoin verkkokurssimme vastakohtana helpoille opintopisteille.
Tuo pääkirjoituksessa kotimaisen ilmaisen opiskelun onnistumisen esimerkkinä käytetty Elements of AI on kuitenkin se kaikista tunnetuin esimerkki helppojen noppien kurssista, mitä ei tunnuta korkeakouluhallinnon puhuessa helpoista opintopisteistä ymmärrettävän.
Sivuston helppojen noppien pääosio kokoaa Elements of AI:n ideaalia vastaavat kurssit. Ne ovat siis noin 1-2 opintopisteen nettikursseja, joita voi suorittaa milloin vaan. Kurssialustalleen pääsee heti ilman aikataulu- ja ilmoittautumisrajoitteita.
Vuorovaikutteinen oppimateriaali opiskellaan joka hetki aktiivisesti uuteen aiheeseen tutustuen. Aiheet ovat mielenkiintoisia johdantoja eri ilmiöihin.
Valtaosa sivuston käyttäjäkunnasta ei esimerkiksi pysty ollenkaan osallistumaan Campusonlinen ammattikorkeakoulukursseille, joten lähinnä AMK-nettikurssijärjestelmän epäonnistumisten kautta helppojen noppien hahmottaminen ilmiönä ei tietysti annakaan kuvaa siitä, millainen on hyvä helppojen noppien kurssi.
Helppojen noppien kurssit ovat myös ennen kaikkea ilmaisia ja kaikille avoimia, minkä tärkeyttä ei aina havainnoida. Opiskelijalla on aina tietty kynnys lähteä ensikertaa opiskelemaan muunkin kuin oman oppilaitoksensa tarjontaa, joten helppojen noppien suosittelekulttuurin merkitys on myös esimerkin ja vaihtoehtojen tarjoamisessa eli ylipäätään opiskelemaan aktivoimisessa.
Kaikista yleisin vaihtoehto helppojen noppien kurssien opiskelemiselle on opiskelemattomuus ja Kelan opintotukiselvityksen täyttäminen opintotuen pisterajojen täyttämiseen puuttuvista opintopisteistä huolimatta.
Matalan kynnyksen kaikille avoin opiskelutarjonta helpottaa opiskelua joustavuudellaan, mutta vain jos olet ylipäätään tietoinen siitä, että nettikursseillakin voisi opiskella vapaasti valittavia opintoja niin Kelalle kuin tutkinnon valmistumista varten.
Opiskelijalle on todennäköisesti myös innostavaa opiskella kiva ja vuorovaikutteinen nettikurssi vapaasti valittaviin opintoihinsa kuin lisää kursseja, joiden muoto ja toteutusten laatu on jo ennestään tuttua.
Helppojen noppien kaikista keskeisimmän annin eli MOOC-kurssien suosittelukulttuuri on aina pohjautunut opiskelijalle mielenkiintoisiin ja joustaviin ilmaisiin toteutuksiin.
Sen lisäksi on ollut erilaisia ja kivoja kevyempiä perinteisen muotoisten kurssien toteutuksia, kuten vaikkapa Esa Saarisen käsitebingokurssi Aalto-yliopistossa tai huovutuskurssi Oulun yliopistossa. Helppoja noppia nämäkin.
Sivuston avaamisen myötä suosittelukulttuuri levisi ammattikorkeakouluihinkin, minkä myötä ammattikorkeakouluhallinnon avauksissa on keskusteltu Campusonlinen ongelmista aivan kuin ne olisivat määrittävä osa helppoina opintopisteinä tunnetun yliopisto-opiskelijoiden ilmiötä.
Minkä vuoksi tuleekin hauskoja vääristymiä käsityksissä helpoista nopista, kuten Tekniikan ja talouden pääkirjoituksessa ollut MOOC-kurssien kehuminen loistavina esimerkkeinä onnistuneista nettikursseista, samalla kuitenkin muistaen tuomita helpot opintopisteet.
Vaikka tämänkin sivuston kävijän keskeisin mielenkiinto kohdistunee siihen löytyisikö jokin mielenkiintoinen 1-2 opintopisteen vapaasti valittavien opintojen MOOC-nettikurssi eli toisin sanoen helpot nopat.
Tenttien uusiminen
Tekniikan ja talouden artikkelin infolaatikossa esitettiin väite, että nettikurssien monivalintatenttejä voisi uusia niin monta kertaa, että opiskelija saa vastaukset oikein.
Mikä ei väitteenä ole ollenkaan todenmukainen kuvaus nettikurssien monivalintanettitenteistä.
Jos haluaisit nettikursseina opiskella vaikka 10 opintopistettä eli esimerkiksi noin 2-5 kurssia, hyvin harvinainen monivalintatoteutus olisi sellainen, jossa ei ole suorituskertoja rajattu esimerkiksi 1-3 kertaan ja samalla tiettyyn melko korkeaan prosenttimäärään oikein saatuja vastauksia.
Tässä tullaankin siihen mielenkiintoiseen ilmiöön, jossa 0-1 nettikurssin otannalla lyödään mediassa kokonaisuhkakuva nettikursseista pöytään. Näissä luonnehdinnoissa ei esimerkiksi kurssintekijöiden ammattitaidolle tai pedagogiikan osaamiselle ole näkökulmaakaan suotu.
Aina vaan oletaan, että samoilla epäkohdilla se varmaan meneekin muidenkin kurssien kohdalla, jos yhdessä on havaittu valuvika. Vaikka epähuomiossa epäonnistuneet toteukset ovat hyvin harvinaisia.
Vastaavia monivalintatoteutuksen falskaamiseen liittyviä ongelmia on noin kolmella helppojen opintopisteiden kurssilla kymmenistä ellei sadoista sivustolla suositelluista. Samanlainen monivalintatenttiin epähuomiossa jäänyt valuvika voi koskea esimerkiksi kirjatenttiä tai perinteisen kurssin lopputenttiä.
Pyytäisin kuitenkin ymmärtämään, että opiskelijakeskusteluissa tai etenkään tällä sivustolla ei selitetä toisille opiskelijoille, mitkä ovat helposti rikottavia kursseja tai ylipäätään kuinka ne rikotaan.
Ratkaisuna ei myöskään tarvitsisi kuin ottaa monivalintatoteutukseen mallia muiden nettikurssien jo vakiintuneista käytännöistä ja korjata kurssinsa. Olisikohan se noin viikon homma.
On hyvin harhaanjohtavaa kuitenkin antaa ymmärtää, että meillä olisi ylipäätään paljonkin nettikursseja, joita suoritetaan tarkoituksenmukaisesti ilman opiskelua.
Näitä epäonnistuneita toteutuksia on kymmenien ellei satojen helppojen noppien kurssien joukossa nimeltämainitsemattomat kolme. Yksi on Campusonlinen nettikurssi.
Niiden kolmen kurssin suorittajista äärimmäisen harva tietää, kuinka sen kurssin voisi rikkoa. Eikä monivalintatoteutuksen rikkomista kannattane suorituskertojen ollessa yleensä aina rajattuna lähteä kovin herkästi kokeilemaan oma-aloitteisesti.
Ainoa kurssi, johon kohdistuu systemaattista monivalintatoteutuksen rikkomista on Helsingin yliopiston kaksiosainen kurssi, mutta se on tietysti rajattu vain oman yliopistonsa opiskelijoille.
Onkin hyvin harhaanjohtavaa ja vääristelevää luoda kuvaa, että korkeakouluissamme olisi aktiivisena käytäntönä puijata opintopisteitä opiskelijoiden toimesta, kun käytännössä vain yhden yliopiston kurssin kohdalla se on edes olemassa oleva ilmiö.
Helppojen noppien näkökulmasta kurssien suorittaminen opiskelematta ei ole tavoiteltavaa, kun siinä jää se uutuudenviehätys, kokemus erilaisesta kurssimuodosta, osaamisensa itsereflektointi vuorovaikutteisilla tehtävillä ja ylipäätään vastapainona aikataulusidotulle opiskelulle toimiva rentous täysin kokematta.
Monivalintatoteutuksen rikkomalla siis ryöstää lähinnä itseltään jotakin mikä on parhaimmillaan erittäin tervetullutta vaihtelua, kun puhutaan edelleenkin vapaasti valittavista opinnoista eli ei mistään varsinaisista tutkintokursseista.
On myös tilannekuvan kannalta väärin jättää kertomatta, etteikö noiden kolmen kurssin epäonnistuneita monivalintatoteutuksia voisi milloin vaan helposti korjata vastaamaan muiden nettikurssien monivalintoja.
Nettikurssien vakiintuneisiin käytäntöihinhän kuuluu nimen omaan kurssien korjaaminen epäkohtia havaittaessa. Monivalinnan korjaaminen, millä tahansa kurssialustalla Moodlesta modernimpiin toteutuksiin olisi helppoa kurssintekijälle.
Tekoäly
Tekniikan ja talouden kirjoituksen lopussa pureudutaan hieman myös tekoälyyn.
Helppojen noppien tai nettikurssien kontekstiin tekoäly tuli yleisesti saatavilla olevana käyttövoimana aivan samoin kuin muihinkin elämänalueisiin. Yhtäkkiä.
Siltä osin onkin kenties toivoton taisto edessä, jos kokee onnistuneen vapaasti valittavien opintojen nettikurssin olevan sellainen, jolla ratkotaan manuaalisesti vaikkapa lukuisia tekoälyn sillä sekunnilla ratkaisemia kysymyksiä.
Tai pyydetään pohtimaan kysymyksiä, joihin kielimallien käyttämistä aineistoista löytyy jo vakiintunut näkökulma.
Eikä vaikka sellainen vähäisten opintopisteiden kurssi, jolla voi tutustua uusiin aiheisiin ja kerrata oppimaansa ilman, että se on lähinnä mekaanista puurtamista.
Helpointa olisikin varmaan edelleenkin rakentaa ihmislähtöisiä johdantokursseja kelle vaan, milloin vaan opiskeltavaksi. En keksi parempaakaan tapaa kurssin suorittajasta kilpailulle kuin kurssin järjestäminen mahdollisemman mielenkiintoisena eli toteutukseltaan käytännöllisenä ja ytimekkäänä.
Näkisin, että nettikurssien muodolle 800 sivun tenttikirja-aluetta tai 30-osaisia luentokursseja parempi vertailukohta olisi esimerkiksi Twitterin tai TikTokin tapa tuoda informaatiota lyhyissä purkauksissa vuorovaikutteisesti.
Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen moderni suomalainen MOOC-nettikurssi omalla alustallaan, kuten esimerkiksi Elements of AI, edustaakin enemmän internet-ajan trendejä ja realiteettejä toteutukseltaan kaikessa käyttäjäystävällisyydessään kuin perinteisiä kursseja.
MOOC-kurssien käyttäjäystävällisyys onkin myös osa helpot nopat-ilmiön suosion selittäjiä. Korkeakouluhallinnon puheessa laadusta vastaavasti ei tunnuta yhdistävän hyvään nettikurssiin erityisemmin käyttäjäkokemusta tai pystyisikö sitä kurssia sitten kukaan keskittyneesti suorittamaan alusta loppuun.
Paljon mielestäni kertoo käyttäjäkeskeisyyden unohtumisesta se ettei esimerkiksi korkeakoulujen Digivisio 2030:ssa lähtökohtana ole käytetty näiden modernien ilmaisten MOOCien toteutusten onnistumisia. Kun Digivision julkaisuja seurailee, ei uskoisi, että Suomessa on toteutettu jo maailman johtavia MOOC-kursseja.
Korkeakoulujen hallintorakenteisiin kiinnittyvät laatupuheiden pitäjät harvemmin osaavatkaan antaa kurssintekijöille kiitosta siitä, kuinka moderni kurssialusta tarjoilee tietoa inhimillisesti luettavissa olevassa muodossa usein vieläpä vuorovaikutteisin tehtävin.
Oppimisen demokratisoimista kelpaa tietysti juhlistaa, mitä helpot nopat ovatkin käytännössä jo olleet lukuisille opiskelijoille. Vaikka olisikin hyvä muistaa, että suurin uhka ilmaisille nettikursseille ovat maksukurssit.
Keskustelun opintopisteistä keskittyessä oppilaitosten rahoitukseen korkeakoulujen visio huomisen nettikursseista saattaa olla hyvinkin olla maksullinen kurssi, maksullisilla opintopisteillä. Kaikista ilmaisen koulutuksen ihanteista ja muista hyveistä saatetaan luopua, vaikka se ilmaisuus on ollut keskeisimpiä helppojen noppienkin vetovoimatekijöitä.
Tämän sivuston yksi keskeisimpiä tehtäviä onkin oikeasti ilmaisten MOOC-kurssien löytämisen helpottaminen. Suomessakin on nimittäin yleistynyt tapana nimetä osa nettikursseista ilmaisiksi ja kaikille avoimiksi eli MOOCeiksi, mutta pitää opintopisteet maksumuurin takana.
Korkeakouluille on siis aiemmin annettu valtaa hämärtää muitakin jo vakiintuneita käsitteitä.
Tietty laadunvalvontatehtäväkin on täten opiskelijalähtöisyyden takaamiseksi helpoilla nopilla.
Koitapa siinä sitten avoimesti arvioida kymmenien ihmisten suorittamaa, maksumuurien takana olevaa verkkokurssia samalla lailla kuin tuhansien ja miljoonien kurssien kävijöiden avoimia kurssitoteutuksia voi nyt halutessaan kuka vaan testata.
Tietysti nykyisissä kursseissa on huomioitava, ettei niitä ole vielä suunniteltu kaikkien saatavilla olevan tekoälyn murros mielessä.
Tulevaisuuden johdantonettikursseilla tekoälykin toimii kenties ennemmin luonnollisena, vuorovaikutteisena oppaana johdattamassa opiskelijaa läpi oppimateriaalin kuin pelkkänä vastausautomaattina.
Kurssiin integroidun avustajan roolia voisivat perehdytyt opiskelijatkin hoitaa perinteisemmillä kursseilla opintopisteitä vastaan, kun varsinaisen tutkinnon kursseilla opettajien aika on usein niin kortilla, ettei järjellistä palautetta saa kurssitöistä.
Helpompi on rikkoa kuin rakentaa
Tuo monivalintavaluvikojensa vuoksi parjattu missään nimeämätön kurssi on sitten hauskasti 20 eri näkökulmaan johdattavalta ja tentittävältä osioltaan ylivoimaisesti opettavaisin AMK-nettikurssi, mitä olen testannut. Siinä kun käydään koko kurssin monipuolisesti rajattu oppimateriaali systemaattisesti ja interaktiivisesti lävitse ilman minkäänlaisia täytetehtäviä tai höttöä.
Kurssin monivalintatoteutuksen korjaamalla siitä saisi tietorikkaan kokemuksen kaikille. Millainen se tietysti onkin jo ollut käytännössä kaikille, jos oletaan että lähes kaikki sen suorittajat ovat nytkin sen suorittaneet tietämättä, kuinka sen monivalintatoteutuksen voisi rikkoa, kun sitä tietoa ei ole missään avoimesti jaettu.
Se on myös ainoa kurssi, josta olen vastaanottanut sivustolle lisäämättömän ohjeistuksen siitä, kuinka sen kurssin monivalinnan voi rikkoa. Onneksi sitä ei opiskelijakeskusteluiden tasolla myöskään levitetä, kuten aiemmin mainittua Helsingin yliopiston yksittäistä valuvikaista kurssia samansuuntaisella vaivalla.
Minkäänlaista iloa ei ole pilata hyvää helppojen noppien kurssikokemusta keneltäkään esimerkiksi tuon Campusonlinen kurssin kohdilla, joten sivusto ei jaa monivalintojen rikkomiseen vinkkejä.
Kaikille avoimilla ja ilmaisilla verkkokursseilla voi kuka vaan milloin vaan käydä testaamassa ovatko esimerkiksi kurssien monivalintatoteutukset yleisesti todellakin niin helppoja. Ei kuitenkaan kannata yllättyä, jos saa helppojen noppien nettikurssista hylätyn helpommin kuin vaikka kirjatentistä.
Hienoa olisi tietysti, jos järjestettäisiin vastareaktiona tekoälyn yleistymiseen kynä ja paperi-mallilla myös perinteisiä intensiivikursseja, joilla saisi tekemisestään rakentavaa palautetta. Aika harvassa on ollut ennen ja jälkeen tekoälyn tulon arkeen sellaiset varsinaisessa tutkinto-opetuksessa.
Laadukkaalle perinteiselle yksilölliselle kurssiopetukselle olisi varmaankin myös kysyntää, jos opinahjot haluaisivat oikeasti kilpailla siitä kuka saa opiskelijoilta opintopisteet ja niistä rahat. Nykyisellään ei taida erityisemmin perusopetukseensa olla tarvetta laatua lisätä, kun rahat tulevat automaationa.
Kummasti AMK-rehtorit eivät herättelekään omaa oppilaitostaan opiskelijoidensa puolesta paljon parjatun perusopetuksen laadun suhteen vaan lähinnä muiden opintopistetarjonta kiinnosta, vaikka muutama tuhat ajankohtaislausuntoa opetuksen koetusta laadusta irtoaisi internetin opiskelijakeskusteluihin perehtymällä.
Enemmän se tutkinnon vapaasti valittavien opintojen ulkopuolinen laatu vaikkapa Seinäjoen ammattikorkeakoulun tutkinnoista kertoo kuin millaista kivaa vaihtelua opiskeluihinsa saa halutessaan lisättyä muutaman opintopisteen verran muiden kursseilla.
Siksi tuntuukin epäreilulta puhua vapaasti valittavia opintoja koskevasta ilmiöstä kuin sillä olisi yhtään mitään tekemistä opiskelijoiden suorittamien tutkintojen varsinaisten kurssien kanssa.
Etenkin kun samassa yhteydessä puhutaan moraalipaosta ja kurssintekijöiden etiikan puutteesta, vaikka korkeakouluhallintomme asiantuntija ei itse aina vaikuta olevan oikein ollenkaan tietoinen siitä, että nettikursseilla on jo 2010-luvulta saakka ollut hyvin vakiintuneet käytänteet uhkakuvia vastaan kiitos kurssintekijöiden osaamisen.
Ei sekään vielä tarkoita, että elettäisiin täydellisessä utopiassa nettikurssien suhteen, mutta näissä esitellyissä uhkakuvissa jää kurssintekijöiden näkökulma aina pimentoon, vaikka heillä luulisi olevan maan paras tieto nettikurssien käytännöistä ja ratkaisuista.
Kurssintekijät ovat myös ainoita, joilla on saatavillaan kurssiensa keskimääräiset suoritusajat ja suorittajamäärät, joten eiköhän siellä ole pystytty arvioimaan kurssien mitoituksen onnistumista hatusta vedettyjä arvioita tarkemmin.
Tietysti helppojen noppienkin suhteen voidaan sanoa, että ammattikorkeakoulujen valitsema 5 opintopisteen mitoitus nettikursseilleen ei ole ollenkaan linjassa yliopistojen MOOC-nettikurssien 1-2 opintopisteen nettikursseihin.
Eli se olisi minustakin epäkohta, joka voitaisiin poistaa pienentämällä kaikkein AMK-nettikurssien mitoitukset samoihin 1-2 opintopisteeseen, mikä yleisesti vallitsee mitoituksena yliopistojen helppojen noppien MOOC-nettikursseissa.
MOOCeissakin voisi tietysti hifistellä onko se toteutus yhden vai kahden opintopisteen kurssi ja tiputtaa harvat kolmen opintopisteen kurssit kahteen opintopisteeseen ihan vaan jo kaikkien nettikurssien saattamiseksi samalle viivalle.
Nettikurssien mitoituksissa on kuitenkin hyvä kuitenkin huomioida, että ne perustuvat aktiiviseen opiskeluun, kun opintopisteiden perinteisessä tuntimitoituksessa on vastaavasti hyvin paljon passiivista, ei aina niin virikkeellistä aikaa seassa.
Kirje
Laitoin Tekniikan ja talouden toimitukseen alta löytyvän viestin:
Myllykirje
Oikaisisin tuon väitteen siitä, että insinööriopinnot voisi suorittaa 10 minuutissa, mitä on käytetty useammissa otsikoissa ja jutuissa Tekniikassa ja taloudessa.
Esimerkkinä käytetty Campusonline-kurssi, mihin Seinäjoen ammattikorkeakoulun rehtorin alkuperäinen blogikirjoitus viittaa ei tiettävästi ole insinööriopintojen tai ylipäätään minkäänlaisten perusopintojen kurssi.
Tällöin ollaan aikalailla teoreettisella oletuksella siitä, että muistakin AMK-nettikursseista löytyisi vastaava monivalinnan rikkomisen mahdollistava epäkohta, mistä seuraisi opintojen suorittamisen täysin vailla opiskelua.
Siinä Tekniikan ja talouden asiaa käsittelevässä pääjutussa luki myös faktalaatikossa, että monivalintanettikursseja voisi uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Tuo esimerkkinä käytetty kurssi antaa kuitenkin vain kolme yritystä, joista on saatava 70 prosenttia oikein saadakseen osion läpi. Eli sitäkään monivalinnan rikkomista ei voi tuollakaan kurssilla aivan edesvastuuttomasti testailla, kun kurssi olisi hylätty kolmannen epäonnistumisen kohdalla.
Ellet siis tiedä ennalta, miten se monivalinta rikotaan, mihin esimerkiksi joustaviin vapaasta valittaviin opintoihin keskittyvä helpotnopat.fi ei kannusta saati tarjoa tietoa, kurssin voi suorittaa ihan perinteisenä kevyenä ja milloin vaan opiskeltavissa olevana helppojen noppien kurssina. Se on 20 vuorovaikutteiselta osioltaan vielä opettavaisuudeltaan kenties paras AMK-nettikurssikin, joten on siinä muutakin kuin epähuomiossa epäonnistunut monivalintatoteutus.
"Jo nyt on olemassa korkeakoulujen yhteisesti tarjottavia
opintojaksoja, joista saa opintopisteitä helposti ja opintojaksoista
pääsee läpi arvaamalla"
Olisikin kenties paikallaan haastatella myös kurssintekijöitä, kun nyt on tuotu esiin lähinnä korkeakouluhallinnon näkökantoja. Esimerkiksi kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi kirjoitti hiljattain, että olisi olemassa nettikursseja, jotka pääsee läpi "arvaamalla", mikä on jotakin, mistä voisi kurssintekijöiltäkin kysyä. Niin mielettömältä se väitteenä kuulostaa parhaimmillaan yli 10 vuotta pyörineistä nettikursseista, joilla on tuhansia tai jopa miljoonia suorittajia.
Helpompi on ollut syyttää kurssintekijöitä ja korkeakouluja kuin tutustua nettikurssien jo olemassa oleviin käytäntöihin. Tässä kun tuntuu unohtuvan, että ne nettikurssit eivät ole mikään uusi ilmiö vaan jotakin, minkä tekoon on laitettu aikaa, vaivaa ja käytännössä aina esteitäkin sille, että monivalintoja voisi vaan "arvailla". Jos pitää esimerkiksi saada 70-80 prosenttia koko kurssista oikein ja aina jokaisesta, usein erilaisia tehtäviä sisältävästä osiosta tietty vähimmäispistemäärä saadakseen lopputulokseksi muuta kuin hylätyn.
Korkeakouluhallinnossa ei tunnuta tietävän mitä helpot nopat käsitteenä edes tarkoittaa, joten siellä ei ymmärretä, miksi yliopisto-opiskelijoiden keskusteluista lähtenyt vapaasti valittaviin opintoihin viittaava käsite ei tarkoita esimerkiksi huijaamista siinä missä vaikkapa ilmaista joustavaa, 24/7 opintotarjontaa, jonka avulla opiskella voi milloin vaan puuttuvia opintopisteitä vapaasti valittaviin opintoihin.
En kiistä etteikö se perusopintojen korvaaminen nettikursseilla tekoälyavusteisesti voisi olla oikea ilmiö, mutta tuo esimerkkinä käytetty kurssi ei ole insinööriopintojen tai minkään alan peruskurssi. Kymmenien Campusonline-nettikurssien joukossa se on myös ainoa kurssi, jolla on tiettävästi tuollainen helposti korjattavissa oleva haavoittuvuus monivalintatoteutuksessa, joten on siltä osin melko epäreilua yleistää se kuvastamaan kaikkien nettikurssien toteutuksia.
Vastaus
"Tervehdys ja kiitos asiallisesta palautteesta.
Korjasimme otsikkoa, tuossa oli käynyt otsikoinnissa väärinkäsitys juuri tuon kyseisen 5 opintopisteen kurssin osalta. Jutun tarkoitus oli nostaa ylipäätään esille insinööriopintojen matematiikan ja fysiikan kurssien tilannetta.
Täsmensimme myös faktalaatikkoon, ettei kaikkia kursseja voi uusia loputtomasti."
Tässä siis oikaistiin pari seikkaa ystävällisesti.
Täysin ymmärrettävästi Campusonlinen monet viallisuudet herättävät myös uutisoinnin arvoisia reaktioita. Onhan AMK-nettikurssijärjestelmän epäonnistumisista tälläkin sivustolla aiemminkin kirjoitettu vaikka niillä helppojen noppien ilmiön kanssa on yhteistä lähinnä korkeakouluhallinnon halu käyttää jo vakiintunutta yliopistokäsitettä viittaamaan Campusonlinen erikoisuuksiin.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto
Tekniikan & talouden puolesta pyydettiin vastauksessaan myllykirjeeseeni myös haastattelua, kun tässäkin lie hieman monitahoisempi ilmiö käsillä kuin korkeakouluhallinnon ensireaktiot paljastavat.
Yhtäkkiä useimmiten jo vuosia pyörineissä, kiitellyissäkin helppojen noppien kursseissa olisi toteutus epäonnistunut kautta linjan.
Neljännen periodin kohdilla olen yleensä katsonut kaikkien kurssien tasolla järjestetäänkö niitä todennäköisesti enää. Varmuudenhan jatkostaan saa lähinnä lukuvuoden lopulla.
Samalla tuli katseltua kurssikuvauksia ja kummasti suositukset olivat yhä kahta epäonnistunutta monivalintatoteutusta lukuun ottamatta melko tavanomaisia korkeakoulukursseja.
Onkin kiitettävän leimaavaa, jos ajattelee, että esimerkiksi AMK-nettikurssien osiossa suositelluissa vapaasti valittavien opintojen kursseissa olisi aivan eriskummallisia kursseja tai ylipäätään epäonnistunut toteutus suhteessa kaikkeen muuhun.
Yleistäen tähän asti esimerkiksi ammattikorkeapuolella tiettävästi yksittäistä epähuomiossa epäonnistunutta monivalintatoteutusta Campusonlinen satojen kurssien seassa, mitä tulee vapaasti valittavien opintojen kursseihin.
Ammattikorkeakoulujen vapaasti valittavien helppojen noppien ongelmana liekin siis lähinnä turhan suuri opintopistemitoitus, kun ei viidellä opintopisteellä tarvitsisi monistakaan nettikursseista palkita poikkeuksellisen runsaskätisesti.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene lähti kuitenkin uutisoinnin seurauksena syyllistämään suoraan kurssintekijöitä. Heillä on nyt innovoitu epämuodollinen ilmiantojärjestelmä osana upeaa työyhteisöä, jossa matalalla kynnyksellä otetaan yhteyttä kurssintekijöihin ja jossei pelottelusta seuraa mitään, korkeakouluhallinto puuttuu peliin.
Sivustollekin tuli yhtäkkiä ammattikorkeakoulun sähköpostista kysymys, miksi kurssi X on helppojen noppien kurssi. Pyysin selventämään, kun sivustolla ei tiettävästi koko kurssia ole tai koskaan ollutkaan. Eipä ole vastattu, mutta upean ihmislähtöinen hallintojärjestelmä on taas kyhätty.
Vaihtoehtoinen viesti olisi ollut, että kursseja on aiemminkin luonnollisesti korjattu, jos on epäkohtia huomattu. Kurssintekijöillä on ollut niin kauan kuin niitä on järjestetty kaikista ilmiselvimmät epäkohdat huomioituna jo kursseja luodessaan kurssien käytännöissä, kun kelle vaan melko ilmiselvistä epäkohdista puhutaan.
Helposti suoritettavat opinnot voi mieltää niihin monivalinnaltaan rikki oleviin kahteen kurssiin korkeakouluissamme, jossei halua epäonnistuneista monivalintatoteutuksista puhua.
Mutta sellainen mielleyhtymä puhuu kuitenkin aivan eri kursseista, mitä helpot nopat eli vapaasti valittavien opintojen kurssit ovat opiskelijoille olleet. Campusonlinen perusopintojen puolella saattaa olla epäkohtia, mutta satojen helppojen noppien kurssien kokonaiskuvassa puhutaan käytännössä yksittäisistä ja usein jo korjatuistakin virheistä toteutuksissa.
Se helppous on opiskelijalleen ennemminkin kuitenkin tarjonnan vapautta valita mielenkiintoisista aiheista kursseista opiskeltavaa sen sijaan, että olisi pakotettu käymään vaikkapa milloin vaan opiskeltavissa olevaa tekoälykurssia.
Helposti tarjolla olevien ja ilmaisten vapaasti valittavien opintojen kohdilla kannattaa kuitenkin muistaa, että opiskelijalle esimerkiksi kevään ja kesän kohdilla saatavilla olevien opintojen tarjonta romahtaa.
Ilmoittautumisaikataulut niihin vähiin opintoihinkin mitataan usein kuukausissa. Eli se systeemi ei varsinaisesti joustavaan opiskeluun kannusta, vaikka puuttuisikin vain yksittäisiä opintopisteitä lukuvuodelta ja haluaisi opiskellakin jotain.
Helppojen noppien kurssien ominaispiirteistä puhuttaessa kurssin potentiaalinen katoaminen epäonnistuneena toteutuksena milloin vaan ei siis olekaan kovin houkutteleva todellisuus opiskelijoille.
Se vaihtoehto helposti tarjolla olevissa opinnoissa onkin huomattava käytännönläheisyys, jolla kannustetaan ylipäätään opiskelemaan, mikä kiinnittyy myös siihen vuorovaikutteiseen ja tiiviiseen kurssikokemukseen.
Karvi
Ammattikorkeakoululähtöisestä vääristymästä seuraa kuitenkin hyvin epäreiluja syytöksiä niiden varsinaisten vapaasti valittavien opintojen helppojen opintopisteiden kurssien tekijöitä kohtaan.
Esimerkiksi tuo Karvin lausunto arvailukursseista pohjautui taas kerran ensisijaisesti tuohon Seinäjoen rehtorin kirjoituksessaan esiinnostamaan yksittäiseen epäonnistuneeseen toteutukseen, mikä selvisi kun asiasta erehdyin kysymään.
Karvi ei ole tiettävästi myöskään koskaan aiemmin termiä helpot opintopisteet käyttänyt, joten oli ikävää nähdä, että korkeakouluhallinnossamme edes koulutuksen arviointiin keskittynyt taho ei sen vertaa perehdy kritisoimiinsa ilmiöihin, jotta pystyisi nostamaan esiin muutakin kuin mitä ennemminkin opintopisteiden rahanjakoon korkeakoulujen välillä liittyvä kirjoitus kertoo helpoista nopista.
Ymmärrän, ettei mediassa esimerkiksi ole välttämättä mahdollisuutta aivan joka näkökulmasta aiemmin tuntemattomista ilmiöistä uutisoida, mutta kun satojen sivujen raportteihin erikoistunut taho julkaisee lausumia, jotka perustuvat käytännössä lehdistä luettuihin kuvauksiin, eikä vaikkapa nettikurssien vuosia käytössä olleisiin käytäntöihin alkaa mennä jo usko siihen voiko ihmistä ylipäätään korkeakouluttaa edes perehtymään asioihin.
Kaiken huipuksi tuo kohta, jossa helppoihin opintopisteisiin viitattiin alkoi vielä huolella opintojen pakkotahtisuudesta sekä opiskelijoiden jaksamisesta. Helpot nopat ei kuitenkaan yhdistynyt opiskelijoiden toistensa opiskelemaan auttamisen ilmiöön vapaasti valittavien opintoina vaan helpot opintopisteet elävät Karvin mietelmissä osana perusopintoja.
Samalla puhutaan kuitenkin kryptisesti myös korkeakoulujen yhteisesti tarjolla olevista helpoista opintopisteistä eli olisiko kyse Campusonlinesta.
Silti ei avoimesti puhuta AMK-nettikurssijärjestelmän viallisuudesta, ammattikorkeakoulujen nettikurssien kauttaaltaan ajallisesti huomattavasti yliopistonettikursseja suuremmasta mitoituksesta tai yksittäisistä valuvikaisista monivalintatoteutuksista.
Puhutaan vain helpoista opintopisteistä, vaikka käsitteen opiskelijamerkitys viittaa itse asiassa pikemminkin päinvastaiseen opiskelun pakkotahtisuuden helpottamisen suhteen, jos opiskelijoiden jaksaminen aiheena kiinnostaa muussakin kuin juhlapuheissa.
Nythän korkeakouluopiskelun lainapainotteisuuden ja lukiokoulutuksen stressaavuuden lisäämisen myötä luulisi helppojen noppien toimimisen myös vastapainona kaikelle muulle opiskelussa olevan melko ilmiselvää, mutta ihmislähtöisyys ei ole ilmeisesti vaihtoehto opintojen tai ylipäätään elämän rasitusten vähentämiseksi järjestelmätasolla.
Paljon kiitosta vaan kurssintekijöille vaivasta maailman tasolla ainutlaatuisten ilmaisten ja kaikille avointen modernien nettikurssien eteen.
Tai niille opiskelijoille, jotka ovat ystävällisesti tietoutta vastaavanlaisista vapaasti valittavien opintojen kursseista kuin vaikka se mediassa kehuttu Elements of AI levittäneet toisille opiskelijoille opintopisteistä jaettavasta rahasta reviiritietoisia korkeakouluja huomattavasti tehokkaammin.
Monelta helpoista nopista tietämättömiltä on puuttunut niin opintopisteitä kuin tieto, kuinka opintojaan voisi edistää silloinkin, kun millekään muille kursseille ei edes pääse vaikkapa ilmoittautumisaikataulujen sulkeutumisen jo kuukausia aiemmin vuoksi.
Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää.
Aha.
Uhkakuvien kautta uusien ilmiöiden selittäminen julkisesti on kenties ihmiselle luonnollista, mutta opiskelijoiden ruohonjuuritasolla helpot nopat on melko luontaisesti kytkeytynyt ennemminkin kurssien joustavuuteen osana opiskelijoiden toistensa auttamisen kulttuuria.
Julkisen keskustelun helpoista opintopisteistä pyöriminen vuorollaan lähinnä opintopisteistä korkeakouluille jaettavan rahan ja peruskurssien korvaamisen välillä valitettavasti vain jättää hyvin paljon kertomatta helpoista nopista opiskelijailmiönä.
Kuten esimerkiksi ilmiön paikantamisen julkisessa keskustelussa vapaasti valittaviin opintoihin, jos sen verran saa maailmalta toivoa.
Kenties jonain päivänä korkeakouluhallinnossamme helpot opintopisteet ottavat myös inhimillisempiä muotoja. Tai sitten tekoäly korvaa tekijänsä, hyödyntäen ensi kertaa lähteenä helppoja opintopisteitä käsitteleviä kirjoituksiakin ilmiöstä selkoa tehdessään.