Opiskelija-asuminen eli elämää Turun ylioppilaskyläsäätiön TYS Aitiopaikassa ja Ylioppilaskylässä
Moni ei välttämättä tiedä kävelleensä onnessaan ohi Helpotnopat.fi-syntymäkodin, joka tunnetaan myös nimellä TYS Aitiopaikka Turun ylioppilaskylässä.
Elämän hylkäämien murjujen menneiltä vuosikymmeniltä ohella Turun ylioppilaskyläsäätiö on rakentanut niiden miltei täydelliseksi kontrastiksi huomattavasti uudempiakin ja näyttäviä kohteita, kuten esimerkiksi hulppeiden näköalojen tornitalo Ikituurin, aiemmin jo mainitun Aitiopaikan ja pyöreän Tyyssijan.
Lomahotellilta ulospäin vaikuttava Aitiopaikka näyttäytyykin monelle varmasti aika lailla opiskelija-asumisen unelmalta. Mitä se osiltaan onkin, eikä ole sinänsä valittamista asumisoloistaan, mutta jokapäiväistä elämänlaatua heikentävä suunnitteluvirhe siihenkin on onnistuttu rakentamaan.
Lomahotellilta ulospäin vaikuttava Aitiopaikka näyttäytyykin monelle varmasti aika lailla opiskelija-asumisen unelmalta. Mitä se osiltaan onkin, eikä ole sinänsä valittamista asumisoloistaan, mutta jokapäiväistä elämänlaatua heikentävä suunnitteluvirhe siihenkin on onnistuttu rakentamaan.
Onnistuttu epähuomiossa rakentamaan todennäköisesti kuitenkin, eikä tarkoituksella. Katsastetaanpa uudemman opiskelija-asumisrakentamisen tilaa silti Aitiopaikan ja Turun ylioppilaskylän kautta.
Eli tarkoitus olisi valottaa, millaista on asua uudemmassa opiskelija-asunnossa, kuten esimerkiksi vuoden 2018 lopulla valmistuneessa Aitiopaikassa.
Tulo Ylioppilaskylään
Saavuin tyylillä aikanaan Ylioppilaskylään, sillä ei ollut autoa juuri tuolloin käytettävissä enkä halunnut vuokratakaan sellaista. Samahan ne tavaransa oli suoraan kantaa 16-osaisessa muutossa sen kolme kilometriä kauniissa aamuöisessä talvikelissä.
Eikä ollut sen vaikeampia muutettavia yksittäisiä esineitä kuin pöytälevy, mikroaaltouuni ja patja, joten ei ollut teknisesti mitään irtaimistoa, mitä olisi käytännössä mahdotonta kantaa.
Sinällään se on monin paikoin rennompikin tapa muuttaa kuin kaikki kerralla-tyyli, jos asuntojen vaihdossa on vielä välipäiviä käytettävänä.
Eräänä talvisena aamuyönä noin kello neljän aikoihin siis ohitin patjani kanssa ylämäessä pari japanilaisneitokaista. Suuntana oli TYS Aitiopaikka, joka sijaitseekin heti ylioppilaskylän kärjessä Caribian kylpylän parkkipaikka-aluetta vastapäätä.
En kehdannut osaa suuremmista tavaroista kantaa päiväsaikaan halki kaupungin, joten aamuyö vaikuttikin parhaalta hetkeltä muuttaa.
Vuokra
Vuokra TYSillä oli oikein kohtuullinen ja alussa vesikin oli sähkön ohella ilmaista.
Myöhemmin vesi muuttui maksulliseksi, mikä oli hyvä muutos ja ylipäätään linjassa eri opiskelija-asuntosäätiöiden ja opiskelijajärjestöjen kestävyysviestinnän kanssa.
Tiedä sitten ajoiko mikään opiskelijajärjestö koskaan opiskelijoiden veden muuttamista käyttöperusteisesti laskutettavaksi, vaikka se monen edustamien arvojen mukainen ihanne kai olisi ollut.
Ajattelisin, että tällaisissa kysymyksissä voi myös suoraan omista eduista luopumiseen kannustaa itseään ja toisiaan, jos kokee sen olevan reilua ja järkevää.
Joku voi olla sellaista kampanjointia ja opiskelijapolitiikkaa tietysti tehnytkin. Tai ainakin toivottavasti on, kun ilmainen vesi on aikamoinen kannuste käyttää sitä.
Vedenkäytön tarkkailuun TYS ottikin hetkeksi käyttöön innovatiivisen seurantajärjestelmän, jolla verrattiin vedenkäyttöäsi naapureihisi.
Siinä siis tuli sähköpostinä säännöllisin väliajoin ympyrähahmon naamakuva. Mitä enemmän käytit vettä suhteessa naapureihisi sitä tummempi oli hahmosi naama... Tästä kampanjasta luovuttiin kaikessa hiljaisuudessa.
Ylioppilaskylä
Ylioppilaskylää Turussa rajaa Aurajoen ohella Helsingin sekä Turun välisen moottoritien jatko.
Uudempien rakennusten myötä aluekin kokonaisuutena näyttäytyy hyvinkin viihtyisänä. Voin vain kuvitella, millainen elämys se oli vanhan rakennuskannan ollessa alueen yleisilme. Vaikka ulkoisesti puiden ja muun myötä nekin näyttää ihan kivoilta ainakin vehreimmillä alueillaan.
Ylioppilaskylästä rautatiesillan kohdilta poisvievä puisella kaiteella ja kävelypolulla ehostettu kävelypolku on myös hienoimpia vakiokauppareittejä, mitä minulla on ollut. Vaikka se Turun keskustan kulma Tuomiokirkkoa vastapäätä, mihin sitä pitkin saavutaan, on kaikessa harmaudessaan kenties hirvein osa Turkua, minkä rakentamiseksi on purettu ties mitä tieltään.
Ylioppilaskylän alueen kivoin piirre on sitten varmaankin Aurajoen sillat ylittävä lenkkipolku. Matka jatkuu maatilojen halki ja muinaisasumusalueen eli kivien suuntaan, jos ottaa vaihtoehtoisen reitin ylitettyään Aurajoen.
Ylioppilaskylässä ei ole varsinaista kauppaa lähettyvillä, ellei pientä K-Markettia, Kylänryöstöä lasketa. Eli sieltä saa noin 20-25 minuuttia tehdä poistumista ennen kuin löytää sen suurempaa kauppaa.
Samassa yhteydessä on uudisrakennus TYS Tyyssijan yhteydessä muun muassa TYSIn toimisto, kuntosali, opiskelijaravintola, mikä kuulostaa jo miltei kampustyyliseltä rakentamiselta.
Ne ovat kaikki vaan niin minimaalisiksi mitoitettuja palveluja ja tiloja, ettei koko konsepti varmaankaan elävöitä Ylioppilaskylää kovin mahtavasti.
Ludevaaraan vedoten Ylioppilaskylästä ei noudeta tiettävästi mitään kierrätysyritysten toimesta, mutta opiskelijakeskusteluissa en ole kertaakaan kohdannut esimerkkejä luteista Turussa. Eli olisiko se lähinnä keino olla noutamatta potentiaalisesti vähemmän arvokasta tavaraa.
Ellei sitten vaihto-opiskelijoiden asunnoissa ole tuliaisina sitä ongelmaa. Pääkaupunkiseudulla arvioisinkin todennäköisyyden kohdata asunnossaan luteita olevan huomattavasti suurempi ennen kaikkea soluissa.
Parasta opiskelija-asumisessa Turun Ylioppilaskylän uudemmissa opiskelija-asumiskohteissa ainakin suhteessa yliopistoon lie se, että kaikki on kävelyetäisyydellä.
Liekö muualla Suomessa uusimpia opiskelija-asuntoja rakennettu tien toiselle puolelle suoraan yliopiston yhteyteen, joten on ne ovat siltä osin aika harvinainen asumiskohde.
Bussiyhteydet kulkevat myös tiheään Kupittaan ja ammattikorkeakoulun suuntaan.
TYS Aitiopaikka
Muistutus lie tähän väliin paikoillaan siitä, että vaihtoehtoisissakin asunnoissa on varmasti löydettävissä kaikenlaisia mahdollisia ja ennakoimattomia epäkohtia hyvien puolien lisäksi.
Tästä nykyisestänikin asunnostani löytyi heti kummallisuuksia, jonkalaisiin en ole muualla asuessani ikinä aiemmin törmännyt.
Eli tämä on lähinnä uudemman ja tavoitellun opiskelija-asuntokohteen arvostelu, joka nyt sattuu olemaan juuri Aitiopaikasta.
Moni ei välttämättä koskaan saa tilaisuutta asua opiskelija-asunnossa saati uudemmassa sellaisessa, joten hyvä sitäkin puolta lie valottaa. Uudemmissakaan opiskelija-asunnoissa ei aina kaikki välttämättä ole aivan kuin, miltä kaikki niissä helposti ulospäin vaikuttaisi.
Tietyllä tavalla opiskelija-asunto on myös usein merkittävämpi unelmien kohde kuin satunnainen vuokra-asunto, sillä opiskelija-asuntoihin on yleensä pitempikestoinen erillinen hakuprosessi, mikä voi merkitä kuukausien, ellei vuosien jonotusta.
Valintoja eri kohteiden välillä ei kovin aktiivisesti pääse opiskelija-asumisessa tekemään, joten tarkoitus tässä olisi lähinnä kuvastaa, millaistakin se asuminen uudiskohteessa voi käytännössä olla.
En haluaisi yksittäisen asuntokohteen arvostelulla antaa kuvaa, että tässä olisi tarkoitus pyöritellä yliopistolehtimäistä ongelmallisuutta esiintuovaa vastakkainasettelua suurempana ilmiönä eri tahojen välillä.
Tarkoitus on lähinnä tuoda esiin, kuinka opiskelija-asumista voisi Aitiopaikan tapauksessa asujiensa kannalta mahdollisesti parantaa. Opiskelija-asuntosäätiöille ei varmaan aivan loputtomiin tule feedbäckiä asumisesta ruohonjuuritasolta, joten on se tämäkin tapa tuoda yksittäinen näkemys ja kokemus esiin.
Suunnitteluvirhe
TYSin uudemmissa kohteissa on etuna, että niissä on käytetty rohkeaakin arkkitehtuuria. Ulkoisesti se on onnistunuttakin.
Erikoisemmalla suunnitteluratkaisulla on kuitenkin TYS Aitiopaikkaan saatu aikaan elämänlaatua jonkin verran heikentäväkin, jatkuvasti sinällään täysin turhaa melua tuottava virhe.
Aitiopaikan erityisominaisuutena on käytävät, joissa ei ole lämmitystä. Käytävien ulko-osissa on ikkunat ja ilmastointiluukut.
Käytävillään ei tietysti olisi käytännössä mitään merkitystä arjessa, elleivät ne synnyttäisi aivan kaikkea ja jopa alkujaan vähäistäkin melua käytävällä huomattavasti vahvistavaa ääntä.
Sillä, että esimerkiksi puhe kuuluu käytävältä hyvin voimakkaasti sisään asuntoon ei käytännössä ole elämiselle haittaa. Mutta kun jokainen ovenavaus ja ulko-oven sulkeutuminen kertautuu huomattavasti vahvistettuna äänenä päivän mittaan ja kuuluu selvästi aina niin voinee puhua aivan avoimesti suunnitteluvirheestä.
En ole missään muualla asuessani ikinä kuullut käytävän melua asuntoon sisään käytännössä ollenkaan. Aitiopaikassa kuuluu käytäviltä pieninkin ääni vahvistettuna.
Eli ei se aivan optimaalinen ratkaisu ole käytävänä. Rakennukseen suunniteltujen erikoiskäytävien vahvistamat äänet tuottavat siis nähdäkseni täysin turhaa melua.
Tilaisuuden tullen lukkoja uusittaessa vaihtaisinkin koko Aitiopaikan lukot sellaisiin, ettei ovia tarvitse pienelläkään voimalla sulkea ja ulko-ovia säätäisin jo heti, jos mahdollista, sellaisiksi etteivät ne sulkeudu aina voimalla.
Osaako arkkitehtitoimisto SWECO (Optiplan), joka Kukka -ehdotuksellaan voitti Aitiopaikan suunnittelukilpailun tai TYS sitten sanoa kenen virhearvio vaikuttaa asumismukavuuteen erikoisemman käytäväratkaisun osalta aika paljonkin sanoa sen enempää käytäväratkaisun toimivuudesta.
Ei tässä nyt mitään syyllisiä kuitenkaan etsitä, mutta tilannetta toivoisin parannettavan, kun asialle voisi tehdäkin edes noita pieniä muutoksia jatkuvan asuntoihin sisään huomattavasti vahvistuneena kuuluvan melun vähentämiseksi.
En olisi itsekään muuttanut sisään aamuyöstä 16-osassa, jos olisin silloin tiennyt, että jokainen ovenavaus ja oven sulkeminen kuuluu vahvistettuna naapureiden asuntoihin.
Toisaalta luonteeltaan se käytävämelu ei onneksi ole yöaikaan keskittyvää, vaan ennemminkin päiväsaikaan painottuvaa luonteeltaan, ellei ole erityisen herkkäuninen aamuisin. Vastamelukuulokkeet auttavat, jos päiviin kaipaa rauhaa noin muutoinkin.
Onko turha käytävämelu sitten niin suuri ongelma etteikö siellä voisi asua?
Ei, enkä halua antaa mielikuvaa, että se olisi suhteellisesti jotenkin huono asuinkohde, mutta normaalitilanne esimerkiksi nykyisessä uudiskohteessa, jossa asun on ettei käytäviltä kuulu käytännössä mitään. En siis kuule jatkuvaa liikennettä, ovien sulkeutumista ja avaamista, ulko-ovea tai käytännössä mitään.
Tietysti käytävämeluunkin tottuu, eikä se sen enempää haittaa kuin naapurin jatkuva bassoluukutus.
Kyllähän monessa opiskelija-asunnossa jo opiskelija-asumisen pienen kustannustasosäästön vuoksi elää, vaikka hammasta purren.
Eikä Aitiopaikka kokonaisuutena edes vertaudu usein vaatimattomiin opiskelija-asuntokohteisiin vaan on varmaan jo aika lähellä parasta mahdollista tuettua opiskelija-asumista. Toteutettuna edelleen hieman halvemmalla asumisen vuokra- ja kulutasolla kuin muu tarjonta.
Siltikin se käytävämelun vahvistuminen on mielestäni sellainen ongelmakohta asumisessa muutoin oikein hyvässä opiskelija-asunnossa, että asialle voisi halutessaan tehdäkin parannuksia.
Liekö muualla sitten myös rakennettu uudiskohteisiin vastaavia kylmiä avokäytäviä laajoilla ikkunapinnoilla ja tuuletusluukuilla samoin haittapuolin.
Muuta erikoista
Aitiopaikassa kuuluu myös askeläänet aika hyvin, mutta siihenkin tietysti tottuu. En ole sitä koulukuntaa, joka naapureita kantapääkävelystä syyttää, kun uudemmissakin taloissa tuntuu vaihtelevan kuuluuko askeltaminen vai ei.
Sekin ääni on tietysti jotakin, mihin asuessaan tottuu.
Kolmas äänimaailmaan liittyvä kohta on sitten suihku, jonka kohina kuuluu toisiinkin kämppiin, kun sitä ei ole jostain syystä eristetty, kuten uudiskohteissa yleensä. Vai mikä sen kohinankin sitten selittää, kun sellaista ei uudemmissa taloissa yleensä kuule.
Suihkun kohina ei tietysti äänenä häiritse erityisemmin tai kovin usein, mutta en toisaalta haluaisi mennä vaikka aamuyhdeltä suihkuun, jos tiedän että naapuri käy nukkumaan suunnilleen niihin aikoihin ja haluaisi nukkuakin. Nykyisessä uudiskohteessa voin siltä osin huomaavaisin mielin käydä suihkussa ihan mihin aikaan vaan.
Sinällään kämppien välinen äänieristys on hyvä Aitiopaikassa. Ei mitenkään maaginen, mutta aivan riittävä, ellei joku huuda tai soitata sub-wooferilla (vai mikä sekin lie), jotta varmasti kuuluu muillekin.
Yksiössä asuessa asuu samalla myös kaikkien koriste-led-valojen armoilla. Aitiopaikassa niitä oli esimerkiksi jääkaapissa, jonka koristevalot ovat yksiöelämiselle aika turhaa valoa. Se ei ole nyt kuitenkaan erityisen häiritsevää vielä.
Yläseinään kiinnitetty Eduroam-wifi-reititin kuitenkin vaihtui vaan jossain vaiheessa uudempaan malliin, jossa oli äärimmäisen voimakas vihreä valo välittämässä täysin turhaa tietoa. Se oli siis kuin yölamppu olisi pimeydessä päällä, joten sähköteipillä piti se peittää kaksin kerroin.
Paria päivää ennen muuttoa otin vielä sähköteipin siitä pois, kun ajattelin ettei se niin häiritse enää vain pari yötä samassa huoneessa nukkuessa, mutta se on niin absurdin voimakas valonheitin, että teippi sai olla loppuun saakka siinä.
Sähkökaapissa asennettiin reitittimiä uusiessa samojen ihanteiden mukaisesti vielä erikseen tyyliin satoja kertoja minuutissa miltei revontulina välkkyvä vihreä valo, mikä lähinnä huvitti siitä pimeydessä ohi kulkiessa.
Reitittimien hankinnassakin voisi siis hieman kiinnittää huomiota valosaasteeseen. Tietysti tilanteen voi itsekin helposti korjata sähköteipillä, eikä reitittimiä ilmeisesti ole kuin joka toisessa asunnossa Aitiopaikassa.
Se hyvä puoli niissä on toki, että Ylioppilaskylän vuokraan sisältyvä kyläverkko on huomattavasti nopeampi kuin perinteisissä taloyhtiöissä vuokraan sisältyvä perusminiminopeus.
Naapurionni oli lähes kaikkien osalta myös hyvä, joten siltä osin opiskelija-asunnoissa kelpaa asua. Enkä ollut itsekään hän, joka vasaroi muuttoyötä edeltävänä yönä aamuneljän ja viiden välillä herättäen monia.
Asunnon ylläpidon suhteen minulla ei ollut sinänsä sen erikoisempia ongelma. Kerran tipahti suihkusta lämmönsäätelykahva ja ulko-ovi muurautui kiinni niin ettei sitä ilman huollon säätöä saanut auki kuin voimalla, mutta nämä hommat hoidettiin kunnialla niin asiakaspalvelun kuin huollon puolesta aina.
Eräällä huoltokäynnillä huoltomies tosin parahti spontaanisti Aitiopaikan olevan huonoiten rakennettu rakennus ikinä, mutta en tiedä, mihin sekin sitten mahdollisesti liittyi.
Grilli
Aitiopaikan pienempi suunnitteluerikoisuus on grilli, joka on asennettu kukkamaisen talon pienelle keskusaukealle. Ei olekaan missään muualla asuessani tullutkaan savunhajua ulkoa sisään muutamaan kertaan kesässä, kun jengi käryyttää siinä ties mitä.
Grilli asumuksen keskellä konseptina vaatii aika kovaa luottoa potentiaalista käyttäjäkuntaansa kohtaan.
Grillin olemassaolo juuri ilmanottoluukkujen ja aiemmin esiteltyjen hyvin voimakkaasti ääntä vahvistavien avokylmäkäytävien keskellä olikin äänestyksen alaisena TYSin ja asumiston kesken. Grilli kuitenkin jäi siihen vaihtoehtoisten sijoituskohteiden muutama sata metriä muualla Ylioppilaskylässä sijaan.
En nyt muista oliko siihen jopa varattu erikseen puuta tai muuta poltettavaksi vai mikä oli, mutta viimeisenä kesänäni Aitiopaikassa en muista, että olisi savunhajua ties minkä polttamisesta siinä tullut kuin ehkä kertaalleen kämppään.
Olin kyllä mökilläkin pari viikkoa.
Kunniaa luova kyltti
Aitiopaikkaa Helpotnopat.fi-syntymäkotina juhlistavaa kylttiä ei vielä ole. Enkä ole aivan varma tuleeko sellaista koskaan. Vaikka tietysti pitäisi tulla ja olla.
Voisi se tietysti olla myös infotaulun muodossa. Yksi sähköinen videoita pyörittävä tauluhan siinä on jo Ylioppilaskylän suuntaan olemassa, mutta matkaajille ja muille ihastelijoille varmasti perinteinen infotaulu tai seinälaatta olisi helpompi löytää.
Antaahan kunniakkaasta historiasta viestivä kyltti talolle myös arvoa. Eipä Turussakaan liian monella kerrostalolla ole tarinaa kerrottavanaan.
No, arpa on heitetty ja aloite on nyt muiden käsissä. Kuuluuko päätös sitten asukastoimikunnalle vai TYSille saavat muut päättää.
Lähtö
Lähtöä Ylioppilaskylästä juhlistaakseni kävin kiinnittelemässä väritulosteita Yliopistonmäen eri rakennusten ilmoitustauluille.
Kupittaan suunnallakin tuli käytyä siellä, missä viikonloppuisin sähköinen kulkuavain toimii. Siellä ei vaan missään ollut ilmoitustauluja, mitä muissa yliopistorakennuksissa oli huomaavaisesti tärkeää tiedonantoa varten miltei kaikissa.
Nuppineuloissa oli myös säästetty, kun piti parhaimmillaan hakea toisen rakennuksen ilmoitustaululta nuppineuloja. Voi olla tietysti ajatus, että kukin tuo omansa.
Värimuste alkoi loppumaan noin tulosteen neljä kohdilla, jolloin sininen vaihtui vaaleanpunaiseksi valkoisilla raidoilla. Ihan keskeisille paikoille niitä sai kuitenkin näkyville, joten seuratkaa ilmoittelua lähimmällä ilmoitustaulullanne.
Yllättävänkin elämyksellistä touhua oli kokemuksena viestiä ilmoitustauluilla kierrellen ympäri kampusaluetta. Mielessä oli myös hieman dokumentoida sitäkin reissua, mutta unohtui puhelin kotiin.
Jos haluaa seinälleen tai opinahjonsa ilmoitustaululle koristetta voi esimerkiksi alla olevaa kuvaa aivan vapaasti tulostella.
En tällä kirjoituksella tai ylipäätään yksittäisen uudemman asuntokohteen hyvien ja huonojen puolien avoimesti esiinnostamisella haluaisi saada aikaan lisää vastakkainasettelua netissä tai muuta kyräilyä. Kunhan vaan hieman valottaa opiskelija-asumista varmasti yhdessä hienoimmista uudemmista opiskelijakohteissa koko maassa.
Kivaa oli.