Kova halu julkisuuteen: opiskelija ja ilmaiset nettikurssit
En olisi uskonut helppoja noppia koskaan kommentoivani Suomen suurimmassa mediassa. Siltä osin olikin iloinen yllätys, kun Ilta-Sanomien suunnalta tuli haastattelupyyntö.
Tähänastiset haastattelupyynnöt (eli molemmat) ovat tulleet orgaanisesti sivustosta viestimisen yhteydessä. Sellainen luonnollisempi altistuminen ilmiölle onkin varmaan kaikkien kannalta mielenkiintoisin lähtökohta jutulle sen sijaan, että lähettelisin uutisvinkkejä asian tiimoilta eri medioihin.
Korkeakoulumedioiden ulkopuolella ei yleensä ole erityisemmin opiskelija-aiheita esillä, joten ajattelin ennakkoon lähinnä, että ainoa tila ylipäätään muussa kuin opiskelijamediassa tälle hyvinkin opiskelijalähtöiselle ilmiölle olisi korkeintaan Helsingin Sanomien yliopistokirjeenvaihto-osion alla.
Tiedä sitten, mikä suhtautuminen Hesarissa on anonyymiuteen lähteenä.
Siltä osin onkin kiva, että voi anonyymistikin perustella näkökantojaan ja ylipäätään käydä julkista keskustelua mielenkiintoisesta ilmiöstä ilman, että henkilöllisyys olisi mikään kynnyskysymys.
Anonyymius tuo huomattavasti vapautta tuoda esiin näkemyksiään. Vaikkeivät kaikki anonyymiutta kovin rakentaviin tarkoituksiin aina käytäkään.
Koenkin anomuumiuden olevan lähinnä vain erilainen tapa viestiä, sillä siinä on edelleen samat ihanteet vaikuttamassa kuin missä tahansa muussakin tekemisessä. Eivätkä kaikki nimelläänkään nyt kovin rakentaviin sananvaihtoihin antaudu.
Mitä helpot nopat ovat
Tulkinta helpoista nopista ei ole välttämättä aina asettunut kontekstiinsa vapaavalintaisina opintoina.
Kuinka vapaudessa valita mielekkäitä ja ennen kaikkea erilaisia kursseja eri aiheista ei voisi piillä mitään hyödyllistä tai luovaa jo itsessään.
Tai kuinka joustava opiskelu toimii parhaimmillaan ainoana oljenkortena silloin, kun opiskelu on vaikeaa.
Medianäkyvyyden toivoisinkin selkeyttävän helppoja noppia käsitteenä jo ennakkoluulojen vähentämiseksi tietoa lisäämällä.
Inhimillisyys onkin ollut tämän opiskelijalähtöisen ruohonjuuritason toisten auttamisen ilmiön lähtökohta ennemmin kuin välinpitämättömyys yhtään mistään. Tai kenestäkään.
Helpoista nopista kertomisen ja kurssisuositusten keräämisen sekä jakamisen alkusysäyksenä itselläni oli ylipäätään joustavien ja mielenkiintoisten kurssien hyödyn tuominen useampien opiskelijoiden tietoisuuteen.
Helppojen noppien yliopisto-opiskelijoiden ruohonjuuritason ilmiön julkista määrittelyä on osin hämärtänyt ammattikorkeakoulujen oman erillisen ja suljetun nettikurssijärjestelmän viallisuuden yhdistäminen tähän edelleenkin lähinnä yliopisto-opiskelijoiden vapaavalintaisiin opintoihin liittyvään toisten auttamiseen kannustavaan toimintaan.
Enkä tie tuleeko mediassa koskaan julki sellainen sanakirjakäsitemäinen johdanto edelleenkin hyvin tuntemattomaan ilmiöön.
Itselleni esimerkiksi kaikille avoimet ja ilmaiset MOOC-nettikurssit olivat niin elämyksellinen konsepti, että perustin sivuston niiden ympärille törmättyäni itsekin niihin vasta helpot nopat-ilmiön kautta.
Voisivathan ne jollekin muullekin olla yhtä kova juttu.
Ilmaiset nettikurssit
Helppojen noppien löydettävyyden keskiössä onkin nähdäkseni kaikille avoimien ja ilmaisten (Massive Open Online) MOOC-nettikurssien maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen joustava nettikurssimalli.
MOOC-tehtävissä on vaikkapa aineistomonivalintojen ohella myös vertaisarvioituja kirjoitustehtäviä yleensä kahdeksaan eri aineisto-osioon jaoteltuina.
Kurssitehtävistä on saatava esimerkiksi 80 prosenttia oikein, jotta saa 2 opintopistettä vapaavalintaisiin opintoihin.
Helpot nopat juhlistavatkin ennen kaikkea erilaista ja uutta kurssikokemusta, mikä rikastaa muullakin kuin opintopisteillään.
Lisäksi helppojen noppien kursseissa on yliopistojen omia vapaavalintaisia perinteisiä kursseja, kuten vaikkapa Esa Saarisen käsiteluentokurssit Aallossa, joissa voi olla hieman kevyempi toteutus.
Helpot nopat voivat olla myös apuna jollekin, jolla on vaikeaa elämässään tai opinnoissaan.
Eli vähintään tuhansille kiitos myös poliittisen ohjauksen valmennuskurssilukioiden ja opintolainakorkeakoulujen suuntaan tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme.
Moni opiskelija haluaa myös esimerkiksi valmistua tutkinnostaan kuukausia aiemmin, muttei tiedä miten se onnistuisi.
Ilman tietoa helpoista nopista perinteisempiin kursseihin liittyvien ilmoittautumis- ja aikataulurajoitteiden takia hän tuskin pystyy kuvittelemaankaan puuttuvien opintojen opiskelun milloin vaan olevan ylipäätään mahdollista.
Opiskelijoiden aktivointi
Kurssien löydettävyyden ja opiskelijoiden aktivoimisen kannalta on myös mielestäni parempi puhua avoimesti helpoista nopista.
Kaikki ei välttämättä ole aina, kuten sen ensiarvaamalta luulisi herkästi olevan.
Esimerkiksi pandemia-ajan Kelan poikkeuskäytännöistä levisi opiskelijakeskusteluissa erikoinen käsitys, jonka mukaan opintotuen vuosirajaseurannasta selviäisi käytännössä, millä tahansa selityksellä, kuten poikkeusoloina ymmärrettävästi tapahtui.
Eli en nyt vielä sanoisi, että helpot nopat ovat edes opiskelijakokemuksen valtavirtaa silloin, kun mietitään mitä tehtäisiin puuttuville opintopisteille niin kauan tuollainen näkemys on esimerkiksi helppojen noppien opiskelua huomattavasti helpompi vakiinnuttaa toimintamuotona.
Suositus on yleensä, että älä tee mitään ja odota Kelan armahtavan.
Ruohonjuuritasolta tarkasteltuna helpot nopat ei siis näyttäydy minään opiskelemattomuutena vaan täysin päinvastoin ilmaisnettikurssit ovat opiskelijoita huomattavasti koko lukuvuoden mitassa aktivoiva, jopa alihyödynnetty mahdollisuus.
Vaikka esimerkiksi 15 000 uniikkia kävijää kuukaudessa kuulostaisi jo melko suurelta määrältä ihmisiä internetissä, niin se on silti eri yliopistoista, ammattikorkeakouluista, lukioista, ammattikouluista ja välivuotta viettävistä koostuva virta yksittäisiä ihmisiä.
Kurssintekijöiden kannalta kohderyhmän tavoittaminen helpottuu silti suuresti helppojen noppien kaltaisen opiskelijoiden suosituskulttuurin myötä.
Osa helppojen noppien kursseista onkin esimerkiksi lukiolaisillekin tarkoitettuja johdantokursseja korkeakouluopiskeluun. Moni ei tiedä, että niitäkin voisi suorittaa tai jos tietääkin tarvitsee siltikin rohkaisuksi toisen opiskelijan esimerkin seurattavaksi uuden edessä.
Monesta kurssista olisi oppina hyötyäkin suunnattomasti enemmän kuin mitä MOOC-kurssin 2 opintopistettä tuo. Ne ovatkin nimen omaan tehty käyttöä varten.
En silti sanoisi, että kaiken vapaavalintaisen opiskelun tarvitsisi olla pelkkää hyötyä.
Uutta kokeillessa kaikki vastaantuleva uusi, eri näkökulmineen lie jo se hyöty.
Jokainen saa vapaavalintaisissa rakentaa näköisensä oppimiskokemuksen.
Haastattelu
Kahden haastattelun kokemuksella olen oppinut, että haastatteluissa eri näkökulmat ja kenties vain osin lainattu perusteluosuutesi on yleensä hyvinkin tiiviissä muodossa.
Suurin osa haastattelussa esiintuomistasi näkökulmista ja vasta-argumenteista ei todennäköisesti mahdukaan juttuun.
Eikä nyt tarvitsekaan tietysti mahtua, kun se on enemmän blogityylisen kirjoituksen heiniä.
Haastattelun koko mitassa tulee kuitenkin ilmi huomattavasti eri suuntia, joihin se oma osasi lopullisesta jutusta olisi voinut haarautua.
Siltä osin se ei siis ole suoraa vuoropuhelua eri näkemysten välillä vaan ennemminkin toimittajan tulkinta eri osapuolien väitteistä ja näkökulmista asetteluja myöten.
Eli ei se aina ole välttämättä aivan, mitä juuri siihen kohtaan sanoisin vastineeksi vaan ennemminkin vaikutelma ja tulkinta.
Haastattelun jälkeen annetaan toki mahdollisuus pyytää muovaamaan ennen julkaisua näkemäänsä omaa osuuttaan tekstistä, jos siinä kokee olevan asiavirheitä.
Tällöin saa itsekin jo huomattavasti paremman kuvan siitä, millaista juttua on ylipäätään mahdollisesti tulossa.
Vastatessaan jutun keskeisimpiä näkökulmia on huomattavan vaikea ennakoida, eikä vasta kuin julkaisun myötä tiedä, mitä muut haastateltavat ovat edes sanoneet.
Eli ei ole aivan helppoa tämä julkinen keskustelu median välityksellä.
Yleistajuistaminen
Helpoista nopista on aiemmin ollut näkyvässä internetissä niin vähän minkäänlaista tietoa, että aiheena se ei ole helpoin yleistajuistaa. Tai edes hahmottaa aina.
Nyt jutuissa on esimerkiksi ollut aikalailla nettikurssipainotus, vaikka valuvikaiset kurssit ovat ennemminkin olleet perinteisellä tyylillä tehtyjä ja järjestettyjä.
Jutun julkaisuaika oli sekin sinällään häilyvä, eikä ennaltamäärätty.
Arvostankin tiettyä ironiaa mahdollisuuteen helpoille nopille tulla valtakunnanjulkisuuteen suunnilleen samoihin aikoihin, kun yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja lukioita vallataan maassa protestina opiskelun vaikeuttamiselle.
Tässä olisikin mielenkiintoinen sivujuonne sille, jos joku haluaisi opiskelijoiden auttamiseen keskittyvää ilmiötä nähdä ja spinnata juuri päinvastoin.
Suomessa on paljon kaikenlaista opiskelijoiden auttamiseen ja edustamiseen tähtäävää rahalla tuettua järjestötoimintaa sekä opiskelijapolitiikan harjoittamista, jota ei tällainen konkreettinen opiskelijoiden auttaminen ole ainakaan aiemmin liikuttanut mihinkään suuntaan.
Kaikki julkisuus lie siis hyvästä.
Haastattelupyyntö tuli kuitenkin jo noin parisen viikkoa aiemmin, kun olin jo itsekin kirjoittamassa soluasumiskeskustelun näköalattomuudesta ja solujen elinkaarikustannusten kalleudestakin verrattuna moderniin opiskelija-asumisrakentamiseen.
Helppoja noppia ajatuksena on tähän asti lähinnä ammattikorkeakouluhallinnon tasolla pyöritelty siihen suuntaan, jossa häikäilemättömyys, eikä helppous kaikki hyvine joustavine ja mielenkiintoisine puolineen olisi opiskelijoille tärkeää.
Saahan näinkin tietysti edellenkin ajatella, sillä kaikki julkisuus on kuitenkin hyvästä ja tarkoitus on edelleenkin edesauttaa opiskelua.
Opiskelijanäkökulmasta keskustelu helpoista nopista on vastaavasti painottanut sitä opiskelun helpottamisen puolta.
Suosisin monitahoisempaa tulkintaa helpoista nopista.
Jutun näkökulma
Helppojen noppien yhteydessä on tähän mennessä tullut vastaan hyvin paljon puhetta työmäärästä ja laadusta, joiden ylin arvo on touhuun käytetty aika.
Jutusta ei ehkä tullut ilmi, kuinka se hahmoteltu 27 tunnin työmäärä yhden opintopisteen eteen ei ole aivan niin absoluuttinen aikaikkuna kuin helposti saattaisi luulla.
Kurssintekijät saavat itse hahmottaa, mikä olisi esimerkiksi 2 opintopisteen nettikurssin hyvä suoritusaika.
Siltä osin onkin hieman sääli, ettei varsinaisten kurssintekijöiden ääntä ole vielä julkisesti kuultu. Ellei nyt miljoonan kansainvälisen kävijän mediasensaatio Elements of AI MOOCia lasketa, joka on ylivoimaisesti tunnetuin helppojen noppien kurssi.
Aloin tässä hiljattain itsekin jälleen suorittamaan jälleen itselleni uusia nettikursseja ja tämänhetkisellä viiden kurssin otannalla yksi yhden opintopisteen kurssi oli niin sanottu superhelppo.
Siinä olisi myönnettävästi saanutkin olla enemmän asiaa, mutta koin sen siltikin hyödylliseksi katsaukseksi suurempaan ilmiöön. Se vähäkin tarkensi käsityksiäni koko aiheesta, joten ei mennyt iltapäivä hukkaan.
Loputkin kokeillut kurssit olivat sitten jo huomaasti työläämpiä.
Tietysti ilman fyysisiä aikatauluja ja luentoja ne ovat edelleenkin nopeampia suoritettaviksi kuin perusmuotoiset kurssit.
20 aineistoon pohjautuvan monivalintaosion läpäisy (kahdella mahdollisella suorituskerralla) ja lopputentti neljässä eri kurssissa vaihtelee kuitenkin tehtävätoteutuksiltaan niin vahvasti, että isossa kuvassa helppojen noppien nettikurssitkaan eivät todennäköisesti ole mitään läpijuoksuja.
Yksittäisen talousaiheisen kurssin suorittamista omalla kohdallani nopeutti huomattavasti satojen tuntien perehtyminen talouskeskustelun kautta ylipäätään koko tietoon. Näin pysyin lähes jokaisessa kysymyksessä ja väitteessä suoraan mukana ja pystyin reflektoimaan omaa tietämystäni aiheesta suoraan käytännössä yhtä vaille joka osiossa.
Aiheeseen perehtymättömille se tuskin on yhtä helppo kurssi.
Parin toisen talousaiheisen nettikurssin kohdalla taloustiedon osaamisesta ei taas ollut suuremmin hyötyä, sillä niiden monivalintatoteutus oli sidottu lähinnä aineistojen esimerkkikuvien epäolennaisuuksiin, eikä mihinkään suurempaan kontekstiin.
Niitä en siis varsinaisesti edes suorittanut loppuun, kun mitään hyötyä en näe epäolennaiseen keskittyvien monivalintojen tarkkaamisessa.
Aineistojen epäolennaisen tiedon siirtäminen paperilta paperille tai kuvaruudulta kuvaruudulle on silti yksi mahdollinen monivalintatoteutus.
Paljon kiehtovampi tenttimuoto on kuitenkin sellainen, jossa voi oikeastikin soveltaa osaamistaan, on se sitten essee tai tietopohjainen monivalinta.
Oppimisen ja osaamisen tarkastelun osalta tehtäviä voisi mieluummin laatia niin että ne herättävät ajatuksia ja pakottavat soveltamaan tietoaan. Ulkomuistia ja kykyä lähinnä siirtää sanoja testataan jo aika paljon vastaavasti oppimisjärjestelmässämme.
Haastateltavat
Muiden haastateltavien osalta tulikin yllättävänkin suopeaa ja suhteellisuudentajuista näkemystä.
Vaikka olisin hieman eri mieltä siitä onko helpot nopat ensimmäiselle korkeakoulujen edustajista todella niin tuttu ilmiö, jos sen näkee lähinnä opintopisteiden kautta.
Muiden näkemys helpoista nopista kuulosti siltä osin enemmän, siltä minä helpot nopat näyttäytyvät opiskelijoille.
Loppupuolen haastateltavan ymmärrys opiskeluun liittyvästä stressistä esimerkiksi on jotakin, mikä ei välttämättä yhdistetä ajatukseen opintopisteistä. Vaikka suhteellisen pieni määrä opintopisteitä vapaavalintaisiin tai ylipäätään mahdollisuus opiskella niitä yhtään millään tavoin voi olla aika suurikin osa palapelissä.
Helpoista nopista käyty julkinen keskustelu on ollut käytännössä olematonta, joten on valtakunnallinen julkisuus tietysti jo jonkinlainen alku muodostaa laajempaakin käsitystä koko ilmiöstä.
Opiskelijoiden yliopistohaastatteluissa tuli myös hyvin ilmi, ettei helpot nopatkaan välttämättä ilmiönä tai sivustona ole niin tuttu.
Siltä osin helpot nopat eivät varsinaisesti leviä sosiaalisessa mediassakaan kuin kulovalkea vaan ne keinot löytää ylipäätään opiskelijoita tai opintopisteitä tarvitsevia ovat aika vähissä.
Siltä osin en voi siis itsekään auttaa kuin osan opiskelijoista joustavan opiskelun pariin.
Alkuperäisen juttuversion lopun kuvateksti huipentui muistutukseeni siitä, että kaikista tunnetuin, suosituin ja juhlituin miljoonan kävijän nettikurssi Elements of AI nousi tekoälyn murroksen myötä hyvin keskeiseksi ilmiöksi kaikkien kannalta.
Helppojen opintopisteiden kursseja suorittaneille se oli kuitenkin jo hyvin tuttu aihe.
Helppous opintopisteissä onkin ainakin joustavuutta, vapautta ajasta ja turhasta stressistä sekä hyötyä.