Digivisio 2030: kiinnostaako käyttäjienkin etu?

DigiVisio 2030 on korkeakoulujen yhteinen monimiljoonaprojekti yhden digioppimisalustan luomiseksi. Kiirettä ei kuitenkaan ole hektisen internet-ajan lailla vaan pullaa teeman tienoilta kokoustetaan näilä näkymin vuosikymmenen loppuun saakka. Rahoitusta hankkeella on kasassa ainakin yli 40 miljoonaa euroa, joista osa suunnattiinkin jo IT-firmoille.

Ensimmäisiä pilottiprojekteja eli ilmeisesti nettikursseja asian tiimoilta pitäisi ilmestyä tiettävästi vuosina 2023-2024 ihmisten saataville ainakin osassa oppilaitoksissa. Jolloin kenties tuleekin jo tietoa siitä, mitä tällainen aivoriihi saa aikaan luentokiertueen ja muun näyttäytymisen ohella.

Kovin suuressa osassa tähänastista DigiVisiota ei ole ollut nykyisten, tulevien tai entisten nettikurssien käyttäjien huolet. Tai ennen kaikkea keskiössä ei ole ollut sen määrittely, mitä käyttäjäystävällinen nettikurssi tarkoittaa käytännössä.

Mikä ei välttämättä ole yhtä kuin Mordorin mallin yksi alusta hallitkoon kaikkia-ajattelu, joka on olennainen osa DigiVisiota.

Nykyäänhän nettikurssien osalta on olemassa ennemminkin itsenäisempiä alustoja ja MOOC-sivustoja, joissa teknisillä yliopistoilla ja opintoaloilla on ollut suosituin edustus. Harva on osannut tai visioinut etenkin kansainvälisten kurssien puolella tehdä vastaavaa kuin, missä tekniset MOOC-kurssit suosiossa mitaten ovat lähinnä onnistuneet.

Aiempi, yhä pyörivä keskusjohtoinen viritelmä DigiCampus on vertailussa itsenäisempiin toteutuksiin paljon vaikeampi käyttää.  Sisällöistään ei esimerkiksi ota selvää, mikä on oikeasti ilmaista ja kaikille avointa ja mikä ei. 

Käsitettä MOOC kun tykätään liittää kaikenlaiseen nettikurssitoimintaan. Sekä jopa mainostaa kaikenlaisia MOOC-toteutuksia ilmaisena ja kaikille avoimena vaikka kurssi olisi oikeasti maksullinen.

Pilotti

Olin ajatellut odotella DigiVision pilottikursseja ennen kuin ottaisin Twitterin ulkopuolella kantaa asiaan. Kun tietoa edes siitä oliko tulossa ilmaisia kaikille avoimia nettikursseja vai maksumuurikursseja ei DigiVisiosta twiittaavilta saanut, niin ei voinut kuin ihmetellä Twitterissä ääneen.

 Siinä vaiheessa, kun helppojen opintopisteiden kurssitkin vedettiin mukaan, niin yritin yhä Twitterissä selventää ja kysellä onkohan tässä nyt aivan ymmärretty kaikkien Digivision osallisten kannalta, mistä nettikursseista on edes kyse.

Otan siis erivapauden itse hahmotella tuhansien käyttäjien havaintojen perusteella, miksi heitä ylipäätään kiinnostavat nettikurssit. Yritän myös puolustaa ilmaisia MOOC-kursseja oikeasti tehneitä, kun heiltä ei tiettävästi ole Digivision yhteydessä kuultu ulostuloja. Tai oikein keltään, joka ymmärtäisi, missä niiden kurssien vetovoima piilee opiskelijapuolella.

Huvittaa edelleen kuitenkin koko ajatus visio 2030:sta internet-ajan projektissa. Millä ja kenelle on perusteltu, että nettikurssialustan tekoon ja kokeiluihin menee ylipäätään edes vuosia.

Visio 2025 olisi viisaampi jo toimintaympäristön ollessa helpommin ymmärrettävissä kuin kymmenenvuotisissa ennusteissa, eikä silloinkaan olisi todellakaan ollut kiire.

Vuosien fiilistely yksittäisten kurssien kokeilujaksojen ja nettialustan tiimoilta maailmassa, jossa olisi jo ilmaisten Suomi-MOOCien todentama kysyntä olemassa ilmaisille nettikursseille, laittaa kyseenalaistamaan hallintoviisauttamme.

Miksi pyörä tarvitsee keksiä uudelleen? Tai miksei sitä entistä pyörää voisi keksiä uudelleen, jossei ole välttämättä parempiakaan ideoita ehdottaa.

Ainakaan julkisesti ei ole kuultu, millä tavoin Digivisio auttaisi opiskelijoita vertailussa nykyiseen nettikurssiperinteeseen. Josta ei tiettävästi ammenneta erityisemmin, vaikka MOOCien hyvistä ratkaisuista olisikin varmasti kenellä tahansa nettikurssijärjestäjällä opittavaa.

Suomalaisen MOOC-kurssin ihannemalli

Suomi on maailman johtava ilmaisten MOOC-kurssien maa. Sen suhteen auttaa, että Suomi on itse asiassa ainoa maa, jossa ilmaisen koulutuksen ihanne on sen verran arvossa, että ylipäätään tarjotaan ilmaisia nettikursseja, joista saa sekä kurssisisällön, opintopisteet että sertifikaatin ilmaiseksi. Edes muissa Pohjoismaissa ei ole vastaavaa.

MOOC-kursseillamme, jotka ovat olleet omilla alustoillaan on ollut se etu, että niille rekisteröityminen on äärimmäisen suoraviivaista, sillä se sisältö on heti ulottuvillasi. Kurssit ovat myös avoinna 24/7, joten niitä pääsee aina tahkoamaan.

Perinteisillä kursseilla aikaa tuhlautuu siihen, että elät korkeakoulujen ilmoittautumisaikataulujen ja kurssin paikkamäärien ehdoilla. Luentoja tiputellaan pitkin viikkoja. Tentit ovat ties milloin. Tenttikirjoja ei todennäköisesti ole kaikille riittävää määrää tarjolla.

MOOC-nettikursseista on puuttunut vastaavaa turhaa hallintobyrokratiaa ehkäpä suoritusmerkintöjen korkeakoulukohtaisia hyväksilukuprosesseja vaille. Jos tarkoitus olisi sitä puolta sujuvoittaa ymmärtäisin digivisiokaavailut.

MOOC-kurssien pysyväisluonteisuus on myös ollut käyttäjän etu. Jos kurssi ei ole sidottu opettajaan tai tiettyyn opetukseen, niin miksi sen saatavuus ei voisi olla hyvin pitkäaikaista. Ajankohtainen, hyvin tehty ilmiötä avaava MOOC-kurssi kestää aikaa, joten on käyttäjänkin etu etteivät kurssit katoile kuukausien tai lukuvuosien välillä, kuten vaikka AMK-nettikurssit ja yliopistojen säläkurssit.

Ilmaisuus on myös yksi vetovoimatekijä. Tuskinpa kansainvälisesti suomalaisilla korkeakouluilla muita etuja englanninkielisessä kurssimaailmassa on kuin kokonaisvaltainen käytön helppous. Kukaan muu ei käytännössä tarjoa sisältöjä, sertifikaatteja ja jopa opintopisteistä ilmaiseksi. Joten Suomi-MOOCeilla on aikalailla ainutkertainen markkinarako maailmassa.

En ole mainospuristi siinä mielessä, että vaikkapa bannerimainokset nettisivulla tai osan kursseista oleminen maksumuurien takana haittaisi, jos se auttaa monetisoimaan jotakin, mistä olisi hyötyä tuhansille tai kansainvälisten MOOCien kohdalla miljoonille ihmisille.

Jos keskusteluforumeita, kuten 4,5 miljoonan euron arvoisena myytyä ResetEraa, esimerkiksi pystyy monetisoimaan vastaavasti, niin mikseipä miljoonayleisön tavoittavia kansainvälisiä MOOCejakin.

Niin kauan kuin ei ole minkäänlaista kilpailua ilmaisten MOOCien sarjassa, kuten FreeMOOCsin selvitys osoitti, olisi latu auki suomalaisille nettikursseille. En tiedä onko se ensiliikkujien latu enää auki vuonna 2030 tai 2025 tai milloin DigiVisiossa olisi sitten tarkoitus saada lisäkursseja ihmisille asti.

Laatu

Helppojen opintopisteiden kurssien osalta ehkäpä helpointa on ymmärtää väärin, mikä niissä on helppoa. Eli vaivattomuus, kun et ole sidottu muiden aikatauluihin 

Siksi yllättikin, että helppojen opintopisteiden kursseja oli veivattu muun muassa parin AMK-rehtorin kirjoituksissa DigiVision tiimoilta. Luulin, että se olisi ollut ennemminkin foliopipoisten teoriaa, että tiedon helpoista opintopisteistä kerääminen ja tuominen internetiin saattaisi osan kursseista olemassaolon vaaraan. 

Mikä nyt sinällään ei olisi kovin vaarallista, kun niiden osalta puhuttaisiin peruskursseista ja AMK-nettikursseista, joiden saatavuus edes lukuvuosittain ei ole ollenkaan varmaa. Kursseja, kun katoaa säännöllisesti.

Huomattavasti vaarallisempaa on, että ilmaisten MOOC-nettikurssien ideaa helposta, kaikille saataville olevasta todellisesta opiskelusta (opintopisteineen ja suoritustodistuksineen) liitetään siihen, että korkeakouluissa on luonnollisesti tarjolla kaikenlaista kurssia.

Ensinnäkin käytetty aika ei mielestäni ole maailman tärkein mittari opiskelussa. Tai se että sisältömuodon olisi parempi olla kaiken kattavaa ennemmin kuin ytimekästä.

On tullut istuttua esimerkiksi noin 5 opintopisteen 40-osaisella Lähi-idän historian johdantoluentokurssilla, jossa varmaan noin luennon viisi kohdalla kokonaisuuden hahmottamista ei enää auttanut miljoonien yksityiskohtien jatkuva tiputtelu.

On kuitenkin jopa vaarallista puhua satunnaisten AMK-rehtoreiden tavoin ties ketä syyttäen (kun esimerkiksi ammattikorkeakouluja ei ilmeisesti ole soveliasta suoraan syyttää parin kurssin sisältöjen ja opintopisteiden määrän kohtaamisesta) kurssien laadusta tai opintopistetehtailusta, kun siinä katoaa herkästi vähäinenkin luovuus, mitä voi tarkastella esimerkiksi yliopistojen omien erilaisten peruskurssien valikoimaan tutustumalla sivustolla.

Opiskelun pitäisi kai olla myös luovaa ja uutta ajattelua aikaansaavaa toimintaa sekä näkökulmia avartavaa ennemmin kuin eloa, jota rajataan hallintojargonista elävien ehdoilla.

Nordic Business Forumin 3 opintopisteen arvoinen mediajulkisuutta saanut narikkapalvelus oli vastaavasti Aallon perusmuotoisia kursseja. Kuten vaikka Esa Saarisen käsitebingoelämyskurssit. Tai esimerkiksi Oulun yliopiston sittemmin kadonnut kurssi Hulluna Huovutukseen. Kaikki varmasti antoisia elämyksinä suorittajilleen. Ikimuistoisia. 

Opintopistetahti

Haluaisin kuitenkin korjata tuon keskustelun osalta, että erään kotkalaisen ääneenlausuma kokemus siitä, että hän olisi suorittanut "pariin päivään" 16 (AMK-vetoista) opintopistettä ei ole mikään helppojen noppien sukupolvikokemus.

10 opintoviikossa on todellisuudessa se realistinen tahti suorittaa nettikursseja. Syy, miksi se AMK-osiossa kerran noin luki oli, että kymmenisen vastaavansuuntaista osiojohdatusta kirjoittaessani aivan kaikki tekstiä eteenpäinvievä näkemys oli tervetullutta.

En kuitenkaan kiistä etteikö AMK:n 5 opintopisteen nettikursseissa saattaisi olla avokätisyyttä, kuten saattaa olla yliopistojen peruskursseissakin vaikkei kaikkia kursseista pääseekään avoimesti ja ilmaiseksi testaamaan. MOOCit taas ovat käytännössä miltei kaikki sen verran hyvin tehtyjä, helppokäyttöisiä, hyödyllisiä ja mietittyjä parin opintopisteen kokonaisuuksia, että ihmettelen, miksi niitä haluttaisiin liittää opintopistetehtailuksi nimettyyn ilmiöön.

Kun esimerkiksi tunnetuin MOOCeista eli Elements of AI pyörittelee myös bayesiläistä tilastotiedettä opetuksessaan. Mikä toisaalta rajaa ei-matemaattisista ja teknisistä sisällöistä kiinnostuneita opiskelijoita pois.

Hieman siis ihmetyttää, miksi opintopistetehtailukirjoituksissa halutaan liittää aivan kaikkea tarkastelun alle, kun mahdolliset, melko pienelle yleisölle avautuvat ongelmat ovat AMK-opinnoissa ja korkeakoulujen omissa harvoissa kursseissa. AMK-opiskelijoiden keskuudessa ei ennen tämän sivuston avautumista ollut edes helppojen opintopisteiden ilmiötä. En usko, että vieläkään kovin moni AMK:ssa tietää helpoista nettikursseista.

Todellinen, realistinen suoritustahti ilmaisilla ja kaikille avoimilla nettikursseilla on kuitenkin 10 opintopistettä viikossa. Mikä tarkoittaa intensiivisesti viiden 2 opintopisteen nettikurssin suorittamista seitsemässä päivässä. Aikaa säästyy siinä, kun ei tarvitse ilmoittautumisaikoja tai luentoja odotella. 

Onko TikTok-sukupolvestakin hitaasti ylihyppäävä digivisio 2030 sitten viikkoja suorittajaltaan pienillä tehtävillä tehokkaasti vievät kurssit, kuten täynnä tyhjäkäyntiä olevat 5 opintopisteen valintakoe-MOOCit.

Joiden lomassa et voi hakukeväänä käytännössä opiskella muuta, kun vaatimus saada vähintään 90 prosenttia kaikesta kurssilla käsitellystä oikein rajaa aikaasi ja vaivaasi. Jolloin vastauksissaan ei voi erityisemmin riskejä ottaa tai osoittaa luovuutta tai tiputella oikein yhtään mitään kuin perusvastauksia.

Vai tapahtuisiko oppimista nykyään helpommin ennemminkin nopeammassa nettimuodossa. Jos haluttaisiin tehdä aikaa kestävää sisältöä ja ajalle ominaista viestintää. Millaisia ilmaiset MOOCit ovat jo.

MOOCien puolestapuhuja

Eniten DigiVisiossa on ihmetyttänyt se, että Twitterissä kukaan suosittuja MOOCeja tiettävästi tehnytkin ei ole hankkeen tiimoilta ajatuksiaan jakanut. Esimerkiksi, jos yksittäinen englanninkielinen MOOC-kurssi on saanut miljoonaa suorittajaa, niin eikö tässä olisi jo aika keskeinen lähtökohta kärkituotteen hahmottelulle nettikursseja tehtäessä.

Vastaavasti äänessä on porukkaa, joiden edustamat korkeakoulut tunnetaan useimmiten siitä, että MOOC-ilmiön noustessa 2010-luvulla he eivät ole tehneet muuta kuin ottaneet jo 2020-luvunkin vapaa-ajaksi. 

Helpompi olisi minusta takoa silloin kuin rauta on kuuma ja monistaa teknisten alustojen, kuten FiTechin ja MOOC.fi:n formaatti ja kurssitoteutukset. Eli nyt.

Kysyntää ei-teknisille ilmais-MOOCeille olisi kenties jopa enemmän kuin teknisille. En ole aivan varma ymmärretäänkö DigiVision piirissä alkujaankaan, kuinka harvinaisia ilmaiset MOOCit ovat. Niitä on noin 20 maailmassa. Kaikki Suomesta. Maksumuurikursseja taas on jo tuhansia.

Todella outoa olisikin nähdä DigiVision pilottikurssien olevan ennemminkin jotakin, mikä ei ole kotimaisten parhaiden esimerkkien tavoin modernin helppokäyttöistä ja kaikille avointa. Eli kauttaaltaan ilmaisia kaikille avoimia MOOCeja.

Korkeakoulujen yhteisnettikurssiprojekti DigiCampus on viitoittanut tietä olemalla kiitettävän vaikeasti käytettävissä ja epämääräisesti selattava. Kovin hyvä idea ei ollutkaan laittaa kaikkea erilaista, ilmaista, rajattua sekä maksullista, nettikurssisisältöä yhdelle sivustolle, minkä DigiVisio tehokkaasti onnistui osoittamaan.

Kiva tietysti, että tällä kertaa hypättiin suoraan ohi sen vaiheen, missä keskusjohtoisten yhteenliittymien ongelmallisuus olisi kenties tullut mietinnöissä puheeksi.

Siksi olisin ollut ennemmin nykyisen moninaisuuden, erikoistumisen ja  uutuutena korkeakoulujen välillä jaettavan yleiskurssipohjan sekä hyväksilukuprosessin rakentamisen kannalla kuin siinä, että keskitetään ties millaista viisautta yhteen koskemaan ilmeisesti kaikkea kotimaista nettikurssituotantoa.

Voi olla, että 2030-luvulla tämä sivusto käsittelee miljoonia käyttäjiä kansainvälisesti saaneita Eesti-ilmais-MOOCeja ennemmin kuin hehkuttaa DigiVision aikaansaannoksia.

Jos taas DigiVisio on sitä, että mietitään lähinnä, kuinka nyhtää vähiltä käyttäjiltä maksumuurikursseilla liika raha irti, niin sitten loppuu omakin mielenkiintokin tehokkaasti koko projektiin. Jos nytkin on jo absurdin pitkä odotteluaika pelkkien pilottikurssienkin kanssa. Koskaan en ole internetissä törmännyt siihen, että joku hehkuttaisi maksullisia "MOOCeja". Ehkä 2030-luvulla sitten.