Opiskelijoiden jaksaminen ja nettikurssien opintopistemitoitusreformi
Ylen päivän luetuimpiin ja illan tärkeimpiin uutisnostoihin nousi yllättäen virkistävä artikkeli helpoista opintopisteistä.
Otsikkonsa pohti onko helppojen opintopisteiden aika tulossa pian päätökseensä.
Helppojen noppien aika on vasta alkamassa.
Jutun myötä lukijoilleen selvennettiin opiskelijoiden jaksamisen edesauttamisen olevan verrattain keskeinen osa helppojen noppien ilmiötä.
Jutussa ei myöskään ensi kertaa helpoista nopista ilmiönä kirjoitettaessa tuotu esiin ammattikorkeakoulujen Campusonlineen liittyviä uhkakuvia.
Ilmiötä siis tarkasteltiin opiskelijamerkityksessään ja yliopistojen suhtautumisen osalta.
Se on huomattavasti loogisempi tulokulma yliopisto-opiskelijoiden ilmiönä eläneelle kurssien suosittelukulttuurille.
Toki olisi voinut asemoida helppojen noppien tarkoittavan vapaasti valittavia opintoja, jos puhutaan helpoista nopista ilmiönä, joka tavoittaa lukuvuosittain tuhansia opiskelijoita.
Tutkintojen peruskurssien tai vaikka ryhmätyökurssien olemusta helpot nopat ei millään tavoin edes yritä hahmottaa tai arvioida. Helpot nopat ilmiönä vaatiikin tiettyjen kiintopisteiden ymmärtämistä.
Niistä tärkeimpiä ovat ennen kaikkea aivan kaikille avoimet ja ilmaiset MOOC-nettikurssit.
Yliopistojen helppojen noppien MOOC-nettikurssien mitoitus on yleensä ollut 1-2 opintopisteessä, jolloin herkemmin ymmärtää niissä kursseissa piilevän kenties muutakin lumoa kuin pelkät opintopisteet.
Kuka vaan voi myös testata omilla kurssialustoillaan pysyvästi tarjolla olevia MOOCeja milloin vaan ja heti, jos ei usko niiden hyödyllisyyteen jo ennestään.
Ehkäpä sieltä löytyy hyvinkin mielenkiintoisia aiheita ja hyödyllisiä toteutuksia, joista palkitaan suhteellisen pienellä määrällä opintopisteitä.
Joku voi niillä täyttää milloin vaan Kelan minimiopintopisterajat ja edistää opintojaan eli esimerkiksi valmistua ajallaan.
Helpot opintopisteet 2010-luvun ilmiönä
Yle uutisoi ensi kerran helpoista sekä vaikeista opintopisteistä jo vuonna 2013 Jyväskylän ylioppilaslehden kirjoitusten pohjilta.
Tuolloin ei ollut vielä nykyisiä suosituimpia moderneja MOOC-nettikursseja olemassakaan saati monia niistä keskustelukanavista, joilla tieto helpoista nopista nykyisin leviää.
Eli 2010-luvun alussa se meininki oli lähinnä keskustelua mitoitusten eroista ja siitä, mitä kukin on kokenut helpoksi ja toisaalta taas raskaaksi.
Vuosikymmen myöhemmin opiskelijareaktio Ylen jutussa esitetylle ajatukselle joidenkin helppojen kurssien vaikeuttamisesta tarvittaessa olikin vastakysymys siitä, etteikö kaikista raskaimpia toteutuksia sitten pitäisi myös vastaavasti tarvittaessa keventää.
Helppojen noppien muuttuminen tuhansia opiskelijoita lukuvuodessa koskettavaksi ilmiöksi vaati kuitenkin ylipäätään kaikille avointen ja ilmaisten pysyvien nettikurssien ilmestymisen.
Niissä se opintopistemitoitus ei ollut kuitenkaan missään 6-8 opintopisteessä, mitä noissa vuoden 2013 artikkeleissä esiteltiin. Nekin olivat enimmäkseen vain jollain tavalla kevyempiä kursseja.
Jyväskylän yliopiston erikoisluonne on myös, että heillä kymmeniä perinteisiä kursseja on mainittu helpoiksi nopiksi, joten siellä yleensä pienikin keveys kurssitoteutuksessa rekisteröityy opiskelijoiden keskuudessa ansiokkaana toteutuksena.
Kurssikuvausten perusteella nekin ovat kuitenkin edelleen hyvinkin perinteisiä korkeakoulukursseja, joten ei sieltäkään lopulta aivan niin erikoisia kursseja pitäisi löytyä.
Eipähän ole helpoissa nopissaan kummasti vaan ryhmätöitä tai muuta raskasta sekä melko turhaa, jo aivan liian tutuksi tullutta näennäisaskartelua. Vaan yksilöllisempää tekemistä vastapainoksi raskaille toteutuksille.
Helpot nopat ei kuitenkaan ole varsinaisesti ole uusi ilmiö yliopistoissamme vaan ymmärretään, että vähän väkisinkin osa kurssitarjonnasta on jollain tavoin aina suhteessa helpompaa verrattuna raskaisiin toteutuksiin.
Osa on helpompaa sitten vain toisille. Tai ylipäätään niin mielenkiintoista, että se tuntuu kepeältä ja mielekkäältä kurssilta suorittaa.
Monivalintojen osalta viallisia kursseja on ollut kymmenien tai satojen vapaasti valittavien opintojen helppojen noppien seassa huikeat kaksi. En siis kuvittelisi helppoja noppia ensisijaisesti viallisina toteutuksina tai kurssintekijöiden epäonnistumisina.
Nekin kaksi kurssia voisi tietysti korjata milloin vaan, kuten esimerkiksi MOOCeja on aina korjattu epäkohtien ilmetessä.
Suurin uhkakuva helpoille nopille on potentiaalinen maksukurssien yleistyminen ja sen myötä kaikille avointen sekä ilmaisten MOOC-toteutusten katoaminen.
Silloinkin perinteisemmät kevyemmät kurssit jäisivät edekkeen osaksi suosittelukulttuuria, mutta se kaikista hyödyllisin 1-2 opintopisteen milloin vaan minuutissa kurssille-MOOC-alusta, joka tarjoaa vielä vuorovaikutteista ja elämyksellistä vaihtelua jäisi kokematta opinnoissa.
Se on huomattavan rentoa, joskin alati intensiivistä ja vuorovaikutteista opiskelua. Jos sellaiset 2 opintopisteen helppojen noppien kurssit olisivat jonain päivänä jonkun mielestä laatuongelma korkeakouluopinnoissa en usko, että modernien MOOC-nettikurssien käyttäjäkokemus on tullut kovin tutuksi.
1-2 opintopisteen ilmaisten MOOC-kurssien katoaminen olisikin tragedia ja nykymuotoisten helppojen noppien opiskelun loppu.
MOOCien mitoitus
MOOC-kurssien mitoituksessa ei varsinaisesti ole ongelmia kuin siinä, että osa kursseista saattaisi olla ennemmin 1 opintopisteen kuin 2 opintopisteen toteutuksia.
Lukiolaisille ensijaisesti suunnatut yliopistojen tutustumiskurssit esimerkiksi mitoittaisin itse mieluummin 1 opintopisteeseen kuin kahteen, sillä lukiossakaan ei varmaan edes tarvita kahta opintopistettä mihinkään siitä kurssista.
Esimerkiksi silloin 10 korkeakouluopintoihin valmistavaa tutustumiskurssia tuottaisi 10 opintopistettä 10 eri aiheesta ja se 1 opintopiste menisi lukiotutkintoonkin joustavasti.
Lukiolaisten sekä uusien tai tulevien opiskelijoiden ensivaikutelmaan siitä, millaisia korkeakoulujen ilmaiset nettikurssit parhaillaan edes ovat vaikuttanee myös suorittaako opiskelija vanhanaikaisen Moodle-pohjaisen kurssin vai uudenaikaisen tiedekuntien ja ohjelmistotalojen yhteistyönä toteutuneen MOOC-kurssin.
Siltä osin tutustumiskurssien tekoa voisi suunnata Elements of AI:n kaltaisiin MOOCeihin. Moderneista MOOCeista saa tietysti edelleen antaa sen totutut 2 op mietittyinä ja aktivoivina kurssikokemuksina.
1 opintopisteen MOOC-kursseissa on myös Jyväskylän avoimella yliopistolla ollut kyseenalainen tapa paisuttaa sitä opintopistemäärää tarjoamalla planetaarisen hyvinvoinnin kurssia neljänä 1 opintopisteen toteutuksena, kun se voisi olla suoraan yksittäinen 2 opintopisteen MOOC. Eikä vakiintuneeseen nettikurssinormiin nähden käytännössä tuplamitoitus.
Ylitsevuotavat opintopisteet ovat aina kuitenkin pois siitä, että opiskelija voisi opiskella muitakin nettikursseja eri aiheista eli yli äyräiden ei tarvitsisi opintopisteitä jakaa.
Tutkinnon vapaasti valittaviin opintoihin, jos mahtuu esimerkiksi vain vaikkapa 20 opintopistettä niin nettikurssien tasolla niiden olisi parempi tulla mahdollisimman monesta lyhytmuotoisesta kurssista.
Eikä tarvitsisi olla ollenkaan 3 opintopisteen MOOC-kursseja vaan parempi olisi, jos ne kurssit olisivat tasaveroisia mitoituksia eli pysyttelisivät suurmittaisia, syventävämpiä MOOCeja lukuun ottamatta 1-2 opintopisteessä.
Pitkämuotoiset syventävät MOOCit olisi myös hyvä pitää erilaisina kokemuksina verrattuna 1-2 opintopisteen johdantototeutuksiin, joilla opiskelijan keskittyminen pysyy koko ajan yllä vuorovaikutteisia tehtäviä koko kurssin halki tehtäessä.
Vähemmän on sitten usein enemmän sen suhteen jaksavatko opiskelijat keskittyneesti lukea niitä kurssiaineistoja, joten en lähtisi venyttämään keinotekoisesti kursseja, ellei niissä ole sitten jo lähtökohtaisesti liian lyhyeksi vertailussa muihin vastaaviin nettikursseihin osoittautunut mitoitus.
1 opintopisteen nettikurssia voisikin käyttää huomattavasti nykyistä useammin mitoituksena, jos sen on tarkoitus olla esimerkiksi 8-20 tehtäväosioon jaettu ytimekäs kurssi. Millaisia nykymuotoiset helppojen noppien monivalinta- ja vertaisarvioiduista kirjoitustehtävistä koostuvat nettikurssit esimerkiksi useimmiten ovat.
Hyvin pienillä opintopistemitoituksillakin pystyy sitä helppojen noppien helpottavaa merkitystä toteuttamaan, kunhan tarjontaa on.
On yksittäinen kurssi sitten 1 tai 2 opintopistettä, ei sillä vastapainoa tai joustavia opiskelumahdollisuuksia vapaasti valittaviin opintoihin kaipaaville opiskelijoille käytännössä pitäisi olla kovin suurta väliä, ellei nyt ole lukuvuoden viimeisellä viikolla puuttuvia opintopisteitään opiskelemassa.
Vaan se helppojen noppien kaikille avointen ja ilmaisten 24/7-saatavilla olevien nettikurssien olemassaolo itsessään on se, missä se suurin hyöty piilee, jos opiskelija opinnoissaan opintopisteitä ikinä tarvitsee.
MOOCien mitoituksista puhuttaessa suurin epäkohta lie siinä, ettei AMK-opiskelijoiden käytännössä kannata valita ollenkaan 2 opintopisteen MOOCeja opinnoissaan, kun Campusonlinen vastaavat perusteita tarjoavat nettikurssit on yleensä mitoitettu aivan liian suureen 5 opintopisteeseen.
Koulutuksen arviointikeskus
Sain aamuyöstä hyvän idean sivistää myllykirjeellä Koulutuksen arviointikeskus Karvia.
En tiedä, mikä on mielenkiintonsa ja suhtautumisensa yhteydenottoihin ja julkiseen keskusteluun näistä epäkohdista.
On tuollainen yhtäkkinen yhteydenotto itsestäni ainakin hauska tapa tuoda esiin kenties odottamattomiakin kannanottoja helppojen noppien ilmiön opiskelijanäkökulmasta.
Vaikkei jokainen opiskelija tietysti allekirjoitakaan linjauksia vaikkapa nettikurssien mitoituksista.
Esimerkiksi sitä, että helppojen noppien nettikurssit olisi hyvä kauttaaltaan mitoittaa 1-2 opintopisteeseen.
Eli käytännössä hyvin radikaalisti tiputtaa Campusonlinen tarjonnan mitoituksia vastaamaan MOOCien käytäntöjä. Tarkoitan siis suurimman osan Campusonlinen kurssitarjonnasta mitoittamista alas siitä yleisestä 5 opintopisteen käytännöstä.
Selvyyden vuoksi Campusonlinessa jo vastuullisesti käytetään osassa opintoja 1-3 opintopisteen mitoituksia. Campusonlinen huomattavasti MOOCeja tiheämmin vaihtuvassa tarjonnassa on silti ollut ja on yhä kymmeniä ellei satoja kursseja, joiden mitoitus ei ole ollenkaan linjassa vastaaviin yliopistonettikursseihin.
Onneksi nettikurssien tulevaisuudesta keskustellessa ei hellyyttävän yhtämielisyyden tarvitsekaan vallita vaan helpot nopat-ilmiönkin kautta pystyy kritisoimaan ammattikorkeakoulujen valitsemaa ylisuurta mitoitusta nettikurssiensa opintopisteissä.
Opintopisteistä jaettavaa rahaa tulisi ammattikorkeakouluissa äkkiä aika paljon vähemmän, jos tämä reformiaate saisi jalansijaa ammattikorkeakouluissa.
Eli ei ole varmaan toteutumassa, kun ammattikorkeakouluissa ei tiettävästi kukaan ole huolestunut siitä, että samanmittainen nettikurssi kuin yliopistossa yleensä palkitsee Campusonlinessa huomattavasti suuremmalla opintopistemäärällä.
Campusonline-opintopistemitoitus
Helppojen noppien ajatukselle useimmat Campusonlinen 5 opintopisteen AMK-nettikurssit ovat hyvin haitallisia, kun se antaa aivan väärän kuvan siitä, mikä esimerkiksi 1-2 opintopisteen MOOC-nettikursseissa ihmisiä vetää puoleensa.
AMK-nettikurssien mitoituksen laskeminen 5 opintopisteestä 1-2 opintopisteeseen kautta linjan ei myöskään vaatisi kurssien sisältöjä koskien lisätyötä, joten se olisi siltäkin osin hyvin helppo reformi. Työläimmistä toteutuksista voisi yhä palkita 3 opintopisteellä, joten voisihan sekin määrä opintopisteitä tietysti sinällään pysyä vaihtoehtona mitoituksissa.
Eli toinen uudistusehdotusvaihtoehto suurimman osan nettikursseista mitoitukselle olisi 1-3 opintopistettä. 1-2 opintopisteen ollessa mitoitus suurimmalle osalle johdantokurssitarjonnasta, kuten MOOCeissa on ollut tapana.
1 opintopisteen kursseja olisi siis enemmän kuin nyt.
5 opintopistettä on kuitenkin aivan liian suuri opintopistemitoitus Campusonlinen sadoille kursseille, kun siellä esimerkiksi useimmat perusteet eri ilmiöihin tarjoavat nettikurssit palkitsevat sillä mitoitukseksi vakiintuneella vitosella.
Campusonlinen satojen kurssien, mukaan lukien eri alojen tutkintokurssit, arviointi ja seuranta olisikin sitten käytännössä hyvin vaikeaa, kun se on käytännössä mahdoton urakka, mille tahansa taholle valvoa. Kaikki kurssit eivät edes ole koko lukuvuoden ajan opiskeltavissa.
Eli sen systeemin korjauksen olisi varmaankin oltava systemaattinen.
Helppojen noppien nettikurssien mitoitusten suunnaton ero ammattikorkeakouluissa ja yliopistossa kuitenkin jo todistaa, että ammattikorkeakoulut jakavat opintopisteitä aivan eri mitassa johdantoluonteisista nettikursseista kuin yliopistot.
Helppojen opintopisteiden ilmiö ei kurssisuosittelukulttuurina ulotu ollenkaan vapaasti valittavien opintojen ulkopuolelle, joten helpot nopat ei ole kuitenkaan väline Campusonlinen kaikkien kurssien mitoitusten onnistumisen tarkasteluun.
Eli se nettikurssien huomattava AMK-mitoitusero ei pelkästään satunnaisina suosituksina AMK-opiskelijoilta tulleiden helppojen noppien tasolla ole olemassa vaan ongelmalla on nimikin eli Campusonline.
Ammattikorkeakoulututkinto poikkeaa yliopistotutkinnoista siinä, ettei vapaasti valittavia opintoja yleensä ole välttämättä paljoa, mutta samat kriteerit sielläkin pitäisi kai olla voimassa opintopisteiden suhteen nettikursseja mitoitettaessa kuin yliopistoissa.
On hyvin kyseenalaista, että vastaavanlaisista nettikursseista jaetaan opintopisteitä miltei triplana.
Nykyisellään ei opintopistemitoituksen vuoksi käytännössä kannatakaan AMK-opiskelijana Campusonlinen 5 opintopisteen kursseja vastaaviin 1-2 opintopisteen MOOC-kursseihin edes tutustua, vaikka niissä olisi tarjolla vielä huomattavasti hiotumpi kurssikokemus kuin Campusonlinen enimmäkseen vanhakantaisessa kurssitarjonnassa.
Vaikka Campusonline onkin ikään kuin suljettu, ammattikorkeakouluopiskelijoille yksin omaan avoin kurssijärjestelmä, vakiintuneen mitoituksensa erot vaihtoehtoisten nettikurssien vertailussa ovat niin suuria, että käytännössä ne asettavat samalla muut AMK-opiskelijoille avoimet nettikorkeakouluopinnot, kuten MOOCit täysin eriarvoiseen asemaan.
Kannattaako AMK-opiskelijan myöskään opiskella esimerkiksi syventäviä 5 opintopisteen MOOC-kursseja, jos niiden mitoitusta vertaa useimpiin Campusonlinen 5 opintopisteen kursseihin.
Nettikurssien mitoitusta koko nettikurssikentän tasolla toivoisikin yhtenäistettävän, jotta johdantokursseissa ja syventävissä olisi selkeä opintopisteporras myös ammattikorkeakouluissa yliopistojen malliin.
Nythän Campusonlinen nettikurssien kauttaaltaan ylisuuri mitoitus vaikuttaa jo nettikurssien arvostukseenkin, kun vastaavasti Elements of AI:n tyylisiä moderneja, 2 opintopisteen MOOCeja on ihailtu niin Suomessa kuin muualla.
Kirje
Laitoinkin alla olevan mietelmän Karviin. Samalla pyysin perehtymään helppojen noppien/opintopisteiden käsitteeseen, kun tuntui olevan aivan uusi ilmiö heille.
Saa tosiaan nähdä kiinnostaako siellä suunnalla edes lukea tuosta reformiehdotuksesta. Vai selitetäänkö siellä helppoina opintopisteinä tunnettua yliopistolähtöistä ilmiötä jatkossakin ammattikorkeakouluhallinnon tulkintojen kautta.
Halusin kuitenkin näin julkisesti potentiaalisesti hyvinkin vaikutusvoimaisella ehdotuksella nettikurssien mitoituksen tulevaisuudesta poiketa niistä mielikuvista, joissa helpot nopat asemoidaan opiskelijoiden häikäilemättömyyteen ja ahneuteen.
Eikä osin vaikka opiskelijoiden jaksamiseen, kuten Ylen jutussa muistuteltiin.
Helppojen noppien tai helppojen opintopisteiden käsite sekä opintopisteiden mitoitus
Hei,
järjestäkääpä ystävät siellä Karvissa symposion helppojen noppien/opintopisteiden käsitteestä.
Tätä yliopisto-opiskelijoiden ruohonjuuritason, jo 2010-luvulla vakiintunutta, käsitettä heiteltiin Karvin hiljattaisessa julkaisussa kuin helppojen noppien käsite ja merkitys olisi yhtä kuin ammattikorkeakoulujen aivan erilaisen kurssijärjestelmä Campusonlinen lukuisat viallisuudet.
Helpot nopat.fi -sivustolla kuitenkin kirjoituksissa lähinnä ihmetellään, miksi AMK-nettikurssien yleinen mitoitus on asettunut 5 opintopisteeseen, kun yliopistoissa helppojen noppien joustavasti aina tarjolla olevien MOOC-nettikurssien mitoitus on ollut huomattavasti pienempi eli yleensä 1-2 opintopistettä.
Esimerkiksi äskettäisessä Ylen jutussa onnistuttiin paikantamaan helppojen noppien milloin vaan ilman aikatauluja ja ilmoittautumis- ja paikkarajoitteita opiskeltavissa olevat opintopisteet vastapainoksi opiskelun raskaudelle.
Helpot opintopisteet olisi jutussa voinut toki selvyyden vuoksi vielä vapaasti valittavien opintojen ilmiöksi asemoida, jotta ymmärrettäisiin ne myös vastapainona muutoin usein ihan kiitettävän raskaille peruskurssien toteutuksille.
Karvin julkaisussa puhuttiin kuitenkin ironisesti opiskelijoiden jaksamisesta samassa yhteydessä kuin helpoista opintopisteistä kuitenkaan ilmeisesti ymmärtämättä niiden yhteyttä.
Helppojen noppien suosittelukulttuuri on konkreettisesti auttanut tuhansia opiskelijoita opiskelemaan heille yleensä ennestään tuntemattomia kaikille avoimia ja ilmaisia MOOC-nettikorkeakoulukursseja vaikka olisi kuinka vaikea elämäntilanne, joten luulisi opiskelijoiden jaksamisesta puhuttaessa olevan reilua viestiä helppojen opintopisteiden tästäkin merkityksestä opiskelijoilleen.
Innoitteena Karvin julkaisuun toimi tiettävästi ammattikorkeakoulujen perusopintojen korvaamisesta lähtenyt keskustelu, mikä on Campusonlinen, ei helppojen noppien ominaisuus ja ongelma.
Ymmärrän toki, että tietoa ja selityksiä ilmiöstä ei ole näkyvässä netissä erityisemmin ollut, joten voihan tämä jo vakiintunut käsite olla jäänyt Karvin asiantuntijoillekin vieraaksi.
Helpot nopat on kuitenkin jo vähintään 2010-luvulta saakka tarkoittanut joka lukuvuosi tuhansille yliopisto-opiskelijoille aivan muuta kuin mitä heille tuntemattoman Campusonlinen viallisuus edelleen nettikurssien tasolla monin paikoin on.
Siltä osin toivoisinkin, että asiantuntijalähde käyttäisi tätä vakiintunutta merkitystä puhuessaan helpoista opintopisteistä opiskelijoiden jaksamisen ja joustavien kurssien kontekstissa, eikä sille aivan vierasta merkitystä, jonka Campusonlinen aivan erilainen toteutus kaikkine, yhä korjaamattomine valuvikoineen on antanut.
Helppojen noppien kurssien luonteeseen on kuulunut aina ajatus, että kursseja voidaan myös korjata, jos niissä on ollut vikaa toteutuksessa tai mitoituksessa. Ne on korjaustenkin jäljiltä edelleen tunnettu helppojen noppien kursseina ominaisuuksiltaan, joihin lukeutuu kurssien helppokäyttöisyys ja saatavuus eli milloin vaan opiskeltavissa oleminen.
Kurssintekijöiden kannalta olisikin reilua myös muistuttaa julkisesti, että nettikursseilla on yleensä aina ollut vakiintuneita käytäntöjä esimerkiksi tehtävien rajatuissa suorituskerroissa ja siinä montako kymmentä prosenttia kurssin tehtävistä on saatava oikein, että pääsee kurssin ylipäätään läpi. Esimerkiksi 80% kurssista oikein ei ole aivan helppo tulos saada aina kokonaisen kurssin mitassa vaan vaatii keskittymäänkin opintoihinsa.
Nythän on annettu kuvaa kuin kurssintekijöillä ei olisi minkäänlaista ammattitaitoa tai -etiikkaa, mikä on hyvin leimaavaa usein hyvin käyttäjäystävällisiksi onnistuneesti suunnitelluista vuorovaikutteisista, opiskelijaa alati aktivoivista oppimiskokemuksista puhuttaessa.
Helppoina noppia opiskelijoiden keskuudessa poikkeukselliselta helppokäyttöisyydeltään ja joustavuudeltaan tunnettuja MOOC-kursseja on mediassa juhlittu suomalaisen koulutuksen onnistumisina. Helpot nopat ilmiönä käytännössä tuokin joka lukuvuosi opiskelijoita heille useimmiten ennestään tuntemattoman kurssimuodon pariin.
Nythän usein oletaan, että ihmiset löytäisivät uudentyyppisen opiskelumuodon pariin automaattisesti, eikä toisten esimerkki käytännössä helpottaisi hyvin paljon opiskelua murtamalla sen perinteisen paikka- ja aikataulurajoittuneisuuden, joka koskee jo kurssille ilmoittautumistakin.
Helppojen noppien MOOC-kursseilla olet minuutissa opiskelemassa, mikä jo pitkälti selittää, miksi niiden ympärille on muodostunut nyt Hankenia ja Åbo Akademia vaille kaikki korkeakoulumme kattava suosittelukulttuuri.
Helpot nopat ilmiönä keskittyy kuitenkin lähinnä vapaasti valittavien opintojen kursseihin, joten siltä osinkin olisi reilua sijoittaa ne oikeaan kontekstiinsa, eikä puhua kuin tuhansien opiskelijoiden jo vuosia ymmärtämä käsite viittaisi esimerkiksi perusopetukseen tai tutkinnon varsinaisiin kotikursseihin, joiden laatua koko ilmiö ei millään tavoin edes yritä tarkastella.
Vapaasti valittavien opintojen ulkopuoliset kurssit lähtökohtaisesti rajautuvat helppojen noppien ulkopuolelle, joten erikoista on ollut etenkin ammattikorkeakoulujen puolella tarkastella niitä tämän ilmiön kautta.
Yliopistoissa ei ole tiettävästi koskaan voinut korvata perusopintoja vapaasti valittavien opintojen helppojen opintopisteiden kursseilla, joten en puhuisi helpoista nopista ilmiön yhteydessä.
Eikä sivustokaan ole luonnollisesti jakanut vinkkejä insinööriopintojen tai ylipäätään minkäänlaisten perusopintojen korvaamiseen, kun helpot nopat ovat tarkoittavat aivan muuta opiskelijoille.
Ammattikorkeakoulujen puolella keskustelu viallisista toteutuksista ja muista epäkohdista olisikin ollut suoraan keskustelu Campusonlinesta, jos siellä ymmärrettäisiin, mihin helppojen noppien ilmiö edes viittaa.
Siltä osin toivoisinkin, että Kävi vaikutusvaltaisena tahona selventäisi helppojen noppien käsitettä korkeakoulujemme piirissä.
Nyt vaikuttaisi esimerkiksi jäävän korjaamatta esimerkiksi se ammattikorkeakoulujen nettikurssien yliopistojen vastaavia huomattavasti suuremman opintopistemitoituksen ongelma.
1-2 opintopistettä olisi oikeutettu mitoitus valtaosalle nettikursseista. Ammattikorkeakouluissa nettikurssien opintopistemitoitus on sen verran runsas verrattuna yliopistoihin, että helppoina noppina tai opintopisteinä tunnettu ilmiö sivuston osalta asettuu hauskasti tiettävästi ensimmäiseksi tahoksi, joka näkee AMK-nettikurssien mitoituksen kauttaaltaan ongelmalliseksi.
Opintopisteiden rahanjaosta ammattikorkeakouluhallinnossa alkanut keskustelu ei samoin tavoin ole nähnyt ongelmaa Campusonlinen mitoituksissa suhteessa yliopistonettikursseihin, vaikka se koskee huomattavasti suurempaa osaa kursseistaan kuin yksittäiset vialliset ja milloin vaan korjattavissa olevat toteutukset.
Campusonlinella on nyt opintopisteiden suhteen järjetön kilpailuetu myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden ajasta. Heitä ei välttämättä houkuttele ilmoittautua modernille 2 opintopisteen MOOC-kurssille, jos ammattikorkeakoulujen omista vanhanaikaisista nettikursseista saa samassa ajassa 5 opintopistettä.
Helppojen noppien näkökulmastakin on epäkohta siinä, että käytännössä ammattikorkeakouluopiskelijan ei kannata opiskella MOOC-kursseja, jos huomattavasti enemmän opintopisteitä saa Campusonlinen kursseista.
Ylitsevuotavia opintopisteitä tärkeämpää helpoissa nopissa onkin kurssien alustan ja vuorovaikutteisuuden helppokäyttöisyys sekä mahdollisuus kaikille opiskella ilmaiseksi ja joustavasti esimerkiksi johdantokursseja mielenkiintoisiin eri aiheisiin.
Noppien helppous kaikissa merkityksissään toteutuu parhaiten omilla sivustoillaan pyörivissä 24/7 opiskeltavissa olevissa kaikille avoimissa ja ilmaisissa MOOC-kursseissa.
Olisi järjetöntä syyllistää Campusonlinen yksittäisiä vapaasti valittavien opintojen toteutuksia, kun AMK-nettikurssijärjestelmässä on tarjolla satoja kursseja, joissa on jo lähtökohtaisesti yliopistojen vastaavia nettikursseja huomattavasti suurempi opintopistemitoitus.
Opiskelijat tarvitsevat joustavia opiskelumahdollisuuksia, eivätkä vaadi ylitsevuotavia opintopistemääriä suorittamistaan kursseista.
Opiskelijoidenkin etu olisi saattaa kaikki nettikurssit samoihin mitoituksiin.
Kiitos tarkkanäköisestä ja opettavaisesta kirjeestäsi! Tutustumme siihen huolella ja pohdimme, mitä voisimme asian eteen tehdä. Kiitos siis sinulle uurastuksestasi asian eteen!
Elämme palvellaksemme.
Vanhakantaisia Moodle-kursseja tarjoavien ammattikorkeakoulujen opintopisteisiin liittyvän rahanjaon perusteella ei tietysti taloudellisesti kannatakaan kilpailla yliopistojen kanssa nettikurssien opiskelijoista tekemällä esimerkiksi moderneja MOOCeja vastaavia toteutuksia yhtäläisessä opintopistemitassa.
Opiskelijoiden nettikurssivalintamahdollisuuksia ja nettikurssien mainetta kelvannee ammattikorkeakouluhallinnon puolesta todennäköisesti siis jatkossakin heikentää Campusonlinen avulla.
Opiskelijoiden jaksaminen
Opiskelijoiden jaksamisen suhteen on 2010-luvun uudistuksissa onnistuttu lisäämään stressiä monin paikoin.
Opintoajan rajaaminen ja opintolainan hyvityksen sitominen suoritusvuosiin lisää henkistä painetta, eikä salli välttämättä kovin kokeilevaa kurssivalikoimaa edes tutkinnon omissa kursseissa.
Jo lukiossakin on menty aika lailla valmennuskurssilukion ja todistusvalintastressin suuntaan, eikä sellainen luovuus ja vastapainon etsiminen opinnoissa ole arvossaan. Vaikka sellainen uuden etsiminen oli kai jo renessanssin aikaan kova juttu yliopistoissa.
Olisikin ihan tervehenkistä kokeilla erilaisia kursseja on ne nopat sitten kevyempiä hyvinvointikursseja tai käytännössä mihin tahansa virkistävään ilmiöön liittyviä erikoisempia toteutuksia tai moderneja nettikursseja.
Ei niitäkään kovin paljon tutkinnon vapaasti valittaviin opintoihin mahdu, joten siltäkin osin saisi enemmän useammasta suoritetusta 1-2 opintopisteen kurssista kuin ylisuurista mitoituksista.
Toivoisin, että helpot nopat osiltaan miellettäisiinkin vahvemmin myös apuna opintopisteongelmiin.
Opintotuen kohdilla puhutaan yhdestä pienimmistä tukimuodoista, joten ei sen nauttimisen oikeuttamiseen vaadittavista opintopisteistä varsinaisesti taloudellisesti erityisemmin hyödy.
Yhteiskunta nähdäkseni hyötyy jopa opiskelijaa enemmän, jos ties missä elämäntilanteessa opiskelu tai opintojen edistäminen on ylipäätään mahdollista.
Ilmaisten MOOC-kurssien ansiosta opiskelu onkin ylipäätään mahdollista huomattavasti suuremmalle osalle kuin mitä perinteiset kurssit ilmoittautumis- ja aikataulurajoitteineen mahdollistavat.
Ei helpoista nopista tutkintoa saa koottua, mutta onpahan edes yksi oljenkorsi käytettävissä silloin, kun on vaikeaa.
Kaikille opiskelijoillekaan ei kuitenkaan ole ylipäätään tiedossa, että MOOC-kursseja voisi milloin vaan suorittaa ja edistää opintojaan eli esimerkiksi valmistua.
Siksi helpot nopat on olemassa sivustona ja osin elääkin kaikenlaisesta julkisesta keskustelusta helpoista opintopisteistä. Tavoittaahan sitenkin niitä opiskelijoita, joilta on tältä osin muutakin kuin helppoa.
Täydellisessä maailmassa helppojen noppien joustavia korkeakoulukursseja tarjottaisiin esimerkiksi yliopistojen sähköpostilistoilla osana opintojen edistämistä ja lukuvuosittaista jaksamista, mutta sellaisessa emme taida ikinä elää.
AMK-nettikurssijärjestelmän suunnattomat mitoitusongelmat helpot nopat sivustona voisi kuitenkin helposti pelastaa esittämällään reformilla.
Campusonlineen ja pieneen osaan MOOCeista kohdistuva opintopistereformi ei vaikuttaisi opiskelijoiden jaksamisen kannalta niihin kaikkiin tärkeimpiin ja hyödyllisimpiin helppojen noppien 1-2 opintopisteen joustaviin MOOC-kursseihin muutoin kuin positiivisesti.