Hoas ja opiskelijan soluasuminen sekä opiskelijan asumistuki
Soluasumista tarjotaan jälleen ratkaisuna opiskelija-asumiseen.
Enää opiskelija-asuminen soluissa ei kuitenkaan tarkoita luteita saati huonokuntoisia, rauhattomia ja siivottomia murjuja, kuten 2010-luvulle saakka oli vuosikymmeniä perustilanne opiskelija-asumisessa soluissa.
Miksi soluasuminen on yhtäkkiä näin muuttunut en osaa solussa asuneenakin sanoa.
Soluasuminen itsessään on hyvin pitkälti samanlaista kuin ennenkin. Silti monelle se poliittisesti näyttäytyy ratkaisuna kaikkeen asumisessa kustannuspuolesta alkaen.
Ei se erityisemmin ajattelua vaatineelta suunnanmuutokselta vaikuta tietystikään vaan lähinnä puhtaalta vastareaktiolta siihen, että opiskelijoiden asumistuki 2010-luvulla muutettiin yleisen asumistuen osaksi, kun opintotukea vähennettiin samalla. Soluasunnoista tehtiinkin jo tehokkaasti luopumista uudessa opiskelija-asuntoina.
Tuolloin käytännössä tehtiin soluasumisesta tukiteknisesti huonoin mahdollinen vaihtoehto. Muutoksen myötä alettiin elätellä mielikuvia, ettei opiskelijoille kelpaa tuetussa asumisessakaan muu kuin liian hyväksi koettu eläminen.
Soluasumisen haittapuolia tai kustannuseroja pieniin yksiöihin opiskelija-asuntoina nähden ei ole kuitenkaan varsinaisesti pyöritelty keskustelussa opiskelija-asunnoista, missä osalle soluasunto näyttäytyy sen suuremmitta perusteluosuuksista välittämättäkin ratkaisuna, jossa ei ole muuta kuin hyvää yhteiskunnallemme.
Huonosti järjestettyä soluasumista ei tiettävästi vastaavasti jääty kaipaamaan opiskelija-asumisrakentajien tai opiskelijoiden piirissä, kun siirryttiin opiskelija-asuntorakentamisen painopiste yksiöihin, joissa ei tule mukana soluasumisen lukuisia haittapuolia.
Yksiöasumisen kehittämistä entistäkin kustannustehokkaammiksi ei myöskään rajoita muu kuin eduskunnan säätämät lait.
Tuleeko soluasumisen suosiminen opiskelija-asumisessa vuosikymmenien mitassa ylipäätään edes halvemmaksi yhteiskunnallekaan, jos malliin otetaan mukaan soluasumisen elinkaarikustannukset suhteessa yksiöihin.
Kaikkien hyödyn ottaminen avoimesti mukaan laskelmiin nyt vähintään auttaisi edes kehittämään soluasumista itsessään jo huomattavasti järkevämpään suuntaan.
Soluasumisen tulevaisuuskuvien ilmestyminen halpoihin puheisiin ja hallitusohjelmiin pelkkänä opiskelijoiden soluasumisena, jota ei sen enempiä kuvailla, heijastuukin kiitettävä mielikuvituksettomuus ja vaihtoehdottomuus.
Soluasuminen voisi tietysti olla yksi varteenotettava vaihtoehto opiskelija-asumiselle, mutta ensinnä se olisi hyödyiltään ja haitoiltaan sekä solurakentamisen todellisilta vertailuelinkaarikustannuksilta asemoitava tähän todellisuuteen.
Silloinkin kaikesta opiskelijoiden asumistukikeskustelusta irroitettunakin olisi ehkäpä löydettävissä kauaskantoisempia ratkaisuja asumiseen, joista olisi hyötyäkin yhteiskunnallemme.
Opiskelija-asumisen visio
Yrityksessään kääntää kelloa ajassa taaksepäin soluasumisen suuntaan täytyy hämmästellä sitä, kuinka poliittisilla tahoilla ei ole tarjota minkäänlaista visiota tulevaisuuden soluasumisesta. Ei puolueilla, ei ehdokkailla, ei kenelläkään asiaa ajavalla.
Se on vain asumista soluissa. Eikä vaikka pienissä yksiöissä.
Onko se asumista soluissa, joissa on oma vaiko yhteinen kylpyhuone.
Rakennetaanko uusia opiskelija-asuntoja yksiöiden ja perheasuntojen sijaan yhtäkkiä taas soluasuntoina.
Muunnetaanko soluja jatkossakin yhä yksiöiksi.
2010-luvun mittaan eri opiskelija-asuntosäätiöt jo ehtivät suunnata resurssejaan aika voimallisesti soluasumisen muutostyöhön. Silloin monista niistä tuli yksiöitä.
Rakennetaanko sielläkään sitten innolla uusia soluja, jos rakennuksen poliittinen ja vuokraamishalukkuuteenkin liittyvä elinkaari saattaa vaatia veivaamaan seinät uusiksi ja rakentamaan esimerkiksi erilliskeittiöt entisiin soluihin niitä taas yksiöiksi muutettaessa jonain päivänä.
Samaan aikaan huolehditaan lapsiluvuista ja valmistumisen nopeuttamisesta, mutta potentiaalisesti aika suurta osaa siitä puolesta vastaavan väestöryhmän arjen olot eivät sen suurempaa poliittista mietintätyötä vaadi kuitenkaan.
Soluasumisesta saataisiin toki mahtava kannuste tehdä töitä opiskelun ohella.
Asumistukea saa tietysti säätää soluasumiseen jollain tasolla edes kannustavaan suuntaan, kun tilanne edellisissä opiskelijan asumistuen muutoksessa oli, että soluasumisesta tuli käytännössä kaikin tavoin kannattamaton valinta. Aiemminhan se oli kannattamaton lähinnä asumismuotona.
En ole täysin kaikkea soluasumista vastaan sellaisessa itsekin asuneena.
Suosin vain asumisessakin toimivia konsepteja, joihin soluasuminen ei valitettavasti ainakaan Suomessa lukeudu.
Ajatus siitä, että soluasumisesta tulisi jonkinlainen normi opiskelija-asumisessa onkin äärimmäisen voimakas veivaus kaikessa taaksepäin niin kauan kuin sitä ei edes kehitetä julkisesti millään tavoin.
En ymmärrä siis systemaattista halua luoda väkisin huonompia oloja ihmisten arkeen, jos vaihtoehtojen kustannuserotkaan eivät välttämättä ole sen ylivoimaisesti huonoimman asumisen mallin puolesta pitkässä juoksussa.
Toki nyt on yhä se mahdollisuus, että leikittely opiskelijoiden soluasumisesta koskisi vain se soluasumisen palauttamista tukipoliittisesti edes kannattavaksi vaihtoehdoksi asumisen valinnoissa.
Lähtökohtaisesti jo olematon perustelupuoli koko uudistukselle ei vaan anna kuvaa kovin rakentavasta lähestymistavasta keskeiseen kysymykseen opiskelijoiden asumisen tulevaisuudesta.
Toivoisinkin julkisuuteen ilmestyvän laskelmia vaikkapa pienen yksiön ja soluasuntojen välisistä kustannuseroista. Se kuilu elintasossa ja omassa rauhassa on niin suuri, että kiinnostaisi millainen hintaero sitä kaikista huonointa vaihtoehtoa todellisuudessa perustelee.
Lasketaanko solujen rakennuskustannuksiin mukaan edes kiinteistön elinkaaren aikainen asuntojen arvo, jolloin vaikkapa yksiöiden rakentaminen suhteessa soluihin ei olisi taloudellisesti heti alusta saakka kaikille paljon kannattavampaa.
Opiskelija-asumisessa on myös hukattu mahdollisuus olemassa, sillä maailman tasolla hyvää opiskelija-asumisen tasoa voitaisiin käyttää ennemminkin vetovoimatekijänä lahjakkuuksista ja osaajista kilpailuun.
Huonoista opiskelija-asumisoloista maailmalla tuskin on puutetta, mutta parempien elinolojen sarjassa olisi löydettävissä edes jokin peruste muuttaa loskasta nauttimaan ja kenties juurtumaankin yhteiskunnan osaksi.
On tietysti mahdollista, että Linus Torvalds kehitteli Linuxia soluasunnosta käsin opiskellessaan eikä omassa rauhassaan.
Konsepti
Soluasumisen lisääminen vaatisi huomattavan määrän soluasumisen konseptin kehittelyä Suomessa toimiakseen. Nyt viitteitä siitä ei ole ollut yhtään nähtävillä julkisessa keskustelussa tai uudistuksissa päätöksentekijöiden taholta. Puhutaan edelleenkin vain soluista.
Arjen tasolla vieraiden ihmisten asuttaminen soluun toistensa kanssa ei tee asumismuodosta amerikkalaisen elokuvan college-solutoverikokemusta automaattisesti vaan vaatisi lukuisia uudistuksia myös siihen sosiaaliseen kokemukseen.
Meilläkin voitaisiin toki rakentaa amerikkalaisia korkeakouluja vastaavat viihdekampukset tukemaan yhteisasumista.
HOASilla ei valitettavasti ollut edes verhoja soluasunnoissaan Itä-Helsingissä, joten käytännössä se yhteisöllisyys oli keittiötason ja keittiöjakkaroiden varassa. Loppu laajasta keittiötilasta oli siis aivan turhaa, tyhjänä ollutta tilaa elämisen kannalta.
Opiskelija-asumisessa on myös hukattu mahdollisuus olemassa, sillä maailman tasolla hyvää opiskelija-asumisen tasoa voitaisiin käyttää ennemminkin vetovoimatekijänä lahjakkuuksista ja osaajista kilpailuun.
Tai ylipäätään syynä kotomaisillekin pysyäkin täällä, eikä lähteä opiskelemaan ja ajan myötä työskentelemään johonkin, jossa on kenties hieman hulppeampi meininki kuin täällä noin muutoin.
Huonoista opiskelija-asumisoloista maailmalla tuskin on puutetta, mutta parempien elinolojen sarjassa olisi löydettävissä edes jokin peruste muuttaa loskasta nauttimaan ja kenties juurtumaankin yhteiskunnan osaksi.
On tietysti mahdollista, että Linus Torvalds kehitteli Linuxia soluasunnosta käsin opiskellessaan eikä omassa rauhassaan.
Kontula
Soluasuntooni Kontulassa saavuttaessa oli pöly koristeellisesti kerääntynyt lattialistojen viereen kiertämään koko huonetta.
Sijainti oli kuitenkin verrattain lähellä metroyhteyksiä ja Kontulan ostoskeskusta, jonka menosta Kontulan maine harmaana ja vähemmän houkuttelevana asuinalueena periytyy.
Olikin sinällään mielenkiintoista nähdä Itä-Helsinkiä asujan näkökulmasta, kun se on varmaan jollain tasolla pelättykin alue Suomessa.
Tokihan jotkut tekevät musiikkia elämästä Pohjois-Helsingin ja maakuntien ghettojen karuudessakin. Osittain kiinnosti myös käydä selvittämässä onko siellä idässä niin hirveää tai erilaista asua, kun aiempi kosketuspinta aiheeseen oli laulujen ohella nettikeskustelut.
Sainkin Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOASilta onnekkaasti tarjouksena ylipäätään asumiskelpoisen soluhuoneen, sillä siinä oli oma kylpyhuone. Yhteiskylpyhuone kuulostaakin ideana edelleen aivan älyttömältä kaiken käytännöllisyyden ja asujien aikataulujen yhteensovittamisen kannalta.
Soluasunnossani oli kolme muuta solutoveria ja yhteiskeittiö.
Kävin muiden huoneiden ovelle heti tullessani koputtamassa, mutta kukaan ei avannut. Muualta maailmasta Suomeen saapuvat solutoverit eivät vielä ilmeisesti olleet maassa, päättelin.
Edellisten asukkaiden perintäkirjeet ohjautuivat myös juuri tähän osoitteeseen edelleen tehokkaasti, eikä muita elonmerkkejä asunnossa ollutkaan kuin auki jätetty ikkuna yhteistiloissa ja suuri kasa avaamattomia kirjeitä pöydällä.
Elelinkin yksikseni siellä noin viikon, vaikka välillä kuului ääniä jostain. Jälkikäteen arvelen äänten lähteen olleen kotimainen solutoverini, jota en yhteisasumisemme aikana ehtinyt nähdä sen enempää kuin toista suomalaista, jonka kanssa ehdin toki vain muutaman kuukauden asua ennen lähtöäni.
Kenialais- ja intialaistaustaisia solutovereitani näin vastaavasti jopa useasti kuukaudessa, joten olihan se siltä osin yhteisöllistä. How do you do'hon vastasin tietysti aina viimeisimmällä kuulumisillani.
Kontula itsessään ei erityisen levotonta seutua ollut. Kaikki vieraitakin toisia kohtaan erikoisempi tapahtumakulku tuntui keskittyvän joukkoliikenteen laitureille ja asemille, metroja ja lähijunia unohtamatta.
Eikä missään lauluissakaan koskaan mainittu, kuinka vaikka Kontulan ostoskeskuksesta jo muutaman sadan metriä pohjoiseen päin kulkemalla avautuu varmaan Suomen kauneimpia pientaloalueita kaikessa vehreydessään.
Kontulan metroaseman aluetta rakennetaan uusia opiskelija-asuntoja myöten edelleenkin pelkästään vaaleanharmaan eri sävyillä, mikä on sitten erikoisempi valinta kaupunkikuvana. Muualla loskakelilläkin näkee muitakin värejä kuin betonin kolme sävyä.
Yhteisöllisyys
Tampereen suunnan TOASin markkinointimateriaaleissa painotetaan soluasumisen vaativan avointa mieltä.
Soluasuminen ilman minkäänlaista halua visioida siitä parempaa olisi nykymaineensa mukaisesti silti jatkossakin ennustettavasti verrattain hirveää, joten käydäänpä avoimesti läpi ongelmakohtia solujen väitetyssä yhteisöllisyydessäkin.
Suhteessa siihen keskittymisrauhaan ja ylipäätään elämisen helppouteen, mitä opiskelija-asuminen pienessä yksiössä tarjoaa on soluasuminen jo aikamoinen arvovalinta.
Molemmissa vaihtoehdoissa olisi nykyaikaisin standardein kaikilla jo oma kylpyhuonekin, joten aika vähiin ne erot käyvät, jos otetaan huomioon että toiseen rakennetaan erikseen vielä laajat yhteistilat täynnä useimmiten turhaa tilaa ja ilman mitään varsinaisia yhteisiä ajanviettotiloja.
Omassa solukokemuksessani ei yhteistiloissa ollut esimerkiksi edes verhoja vaimentamassa melua, jostain sohvista nyt puhumattakaan. Siltä osin se ei siis aivan niin yhteisöllinen ympäristö ollut kuin usein mainostetaan, ellei löydä joukkoliikenteestäkin jatkuvasti uusia ystäviä.
Keittiön erillinen työtaso, keittiö, jakkarat ja kaapit täynnä edellisten asukkaiden jättämiä tavaroita olivat se sosialisoimisen yhteistila. Tyhjää tilaa olisi ollut paljonkin kehittää jotain yhteistä ajanvietettä, mutta käytännössä se oli lähinnä täysin siivoamatonta tilaa.
Omistin ainoana imurin siitä noin seitsemän alati vaihtuneen asukkaan joukosta ja olin tiettävästi ainoa, joka sitä sen myötä imuroikin aina jonkun muuttaessa pois.
Aika paljon pitääkin tykätä yhteisneuvotteluista, että alkaa organisoimaan koko kämpän siivousvuoroja tai ylipäätään melko tiheästi vaihtuva solutoveri kerrallaan valistamaan, miksi se olisi tärkeää. Se puoli soluasumisessa on kuin osa-aikainen työ huoltoyhtiössä, mistä ei makseta.
Ainoa, jonka koin siivouksen osalta olevan edes jollain tasolla tavoitettavissa sen ajatuksen suhteen, miksi olisi tärkeää välttää turhat siivouslaskut loppusiivousten yhteydessä, oli kenialainen solutoverini. Eli valitsin kommunikoida lähinnä hänen suuntaansa.
Hänelläkin oli tapana säilyttää kananmuniensa paistamistarkoitukseen varattua karstalautasta vakituisesti keittiötasolla, joten ei erityisemmin ollut luottoa siihen, että HOASin siivoustarkastaja näkisi niiden yleistilojen olleen melko hyvässäkin iskussa siihen nähden, kuinka olematonta siivous siellä oli, on ollut ja on varmasti tuleva olemaan jatkossakin.
Esimerkiksi pakastin oli muurautunut miltei umpeen jäästä.
Uuni onnistuttiin lomilla ollessani polttamaan vaihtamisen arvoisesti patalappujen palojälkien perusteella.
Joku oli jättänyt juuri saman reissun lähtöä ennen muoviastiaan keittiön työtasolle kaksi elävää ludetta. Ajattelin aluksi heittää ne ikkunasta, mutta tulin parempiin aatoksiin ja laskin astiaan humaanisti vettä. Nyt jo entiset luteet olivat lomilta tullessa yhä siinä astiassa pöydällä.
Ludehavaintokaan ei ollut ensimmäinen, sillä soluasunnon myötä tuli tosiaan siis luteita, joita itse havaitsin ensi kertaa varmaan parin kuukauden asumisen jäljiltä yhden juostessa päältäni makuulla ollessani. Muutoinhan luteet eivät kovin näkyvästi vaikuta arkeen.
Jatkuva vaihtuvuus asukkaissa jaettujen yhteistilojen kanssa edistänee luteiden asumistakin. Luteiden levinneisyyden estäminen olisikin aiheellinen huolenaihe eri asumismuotojen vertailussa, ellei sitten halua normalisoida niiden leviämistä koko rakennuskantaamme.
Lähtiessä pystyinkin yhteistilojen osalta käytännössä vain toivomaan ettei yhteistilojen siisteydestä jaettaisi kovin suurta laskua, kun se menisi neljään osaan.
Tuliko yhteisistä tiloista 40, 60 vai 80 euroa lisää maksettavaa loppusiivouksen yhteydessä en enää muista. Olin lähinnä helpottunut noinkin vähällä selvinneeni melko mahdottomasta yhteisestä vastuualueesta, jossa kolme muuta vielä loppusiivoustarkastuksen hetkelläkin asui ja vaikutti.
Huoneeni tai sen kylpyhuoneen siivoustasosta ei sitten ollut toki mitään valitettavaa. Siltä osin pidin siis laskua oikeutettuna ja miltei soluasumiseen kuuluvana piilokuluna.
Loppusiivoustarkastus tuleekin yhteisasumisessa hyvinkin usein vastaan. Jos tykkää loppusiivouksia stressata tämä voi olla positiivinenkin asia.
Toisen suomalaisen ja intialaisen poismuuttaessa samaan aikaan erillislaskua ei kuitenkaan tullut.
Intialaisen solutoverin muuton jälkeenkin hetkeksi vielä soluumme vaikuttamaan jäänyt keittiöpalvelijaystävänsä siis on voinut tehdä hyvää jälkeä silläkin saralla, jos on hän on mahdollisesti tuolloin vielä siivoamistarkoituksessa yhteistiloissa oleskellut.
Ite toki hoidin imurointipuolen ja pintojen pyyhinnän tuolloinkin, muutonjälkeisen lopputarkastuksen jäädessä aika paljon jäljelle jäävien asukkaiden vastuulle edelleen asutussa kämpässä.
Vaikea on siis arvioida, millä vakavuudella siellä on kukin näihin loppusiivouksiin suhtautunut. Onko kukaan muu tehnyt lopulta yhtään mitään.
Yksiössä loppusiivous onkin siltä osin ehkä reilumpi arvioitavaksi ja huomattavasti helpompi toteutettavaksi.
Jos olisin vuokrantajana HOASin asemassa ja huolissani vuokrakohteeni siivoustasosta ja ylläpidosta en välttämättä jättäisi kymmeniä asuntokohteita tuuliajolle sillä ajatuksella, että organisoikaa asujina siivous kuntoon.
Vaikka sama malli yksiössä järjestelynä toimii niin soluissa se toimii todennäköisesti siten, että asujien joukosta yksilö ottaa vastuulleen tehdä todellisen systemaattisen loppusiivouksen.
Tosin asunnossa ei sinällään sen suurempaa siivottumuutta ollut koskaan yhteisissä tiloissa vaikken niitä koskaan havainnut kenenkään muun kuin itseni siivoavan mitenkään erityisemmin.
Ei se yhteiskeittiö silti varsinaisesti houkutellut kokkaamaankaan, kun otetaan huomioon että ruoka-aineidesi säilytystila on vielä hyvin rajattu.
Neljäsosa jääkaappia jaettuna kullekin ties millä logiikalla kunkin mielestä on jälleen yksi esimerkki, kuinka solussa asuessaan vaihtaa vapaa-aikaansa jatkuvasti kaiken turhan järjestelyyn.
Eikä se järjestely silloinkaan välttämättä toivottuja tuloksia tuota, kun jollekin kelpasi muuttoa varten varaamani kanahampurilainen.
Nythän HOASilla näyttää olevan jo standardina, että peruskorjatuissa soluissa kullakin on oma jääkaappinsa.
Modernia soluhuonetta kylpyhuoneella erottaisikin enää kai lähinnä oma keittiö pienestä yksiöstä, jos soluja joku opiskelija-asumisen taho enää edes rakentaa.
Solujen tarjonta vaikuttaa kuitenkin edelleen vahvasti olevan yhteiskylpyhuoneellisissa vaihtoehdoissa, joten mikään uusi uljas soluasumisen aikakausi tuskin on alkamaisillaan.
Keskittymisrauha
Jos solu-asumisena saisi tuntuvasti yksiötä halvemmalla kunnolla äänieristetyn kopin jonkinlaisella toimivalla yhteiskeittiöllä voisihan sitä vähintään väliaikaisluontaisessa asumisessa harkita.
Vaikkei nyt erityisemmin tule mieleen hyviä puolia soluasumisessa verrattuna yksiössä asumiseen. Säästö vuokrassakin on hyvin maltillinen siihen nähden paljonko menettää kaikessa muussa.
Normaalisti solussamme elettiin esimerkiksi suhteellisen järkevän yörauhan vallitessa, mutta koskaan ei tiedä, milloin esimerkiksi intialainen solutoverisi valmistaa yhdeltä yöllä juhla-ateriaa tenttiviikkonsa päättymisen kunniaksi.
Itsellä oli nimen omaan samana aamuna tentti, joten kiva olisi ollut nukkuakin.
Tässäkään ei asujia voitu jakaa mitenkään järkevästi vaikkapa samoihin tiedekuntiin, jotta olisi edes aikataulut linjassa.
Uudemmissa yksiöissä on vastaavasti verrattain erinomainenkin rauha äänieristyksen puolesta, vaikka yhä rakennetaan niitäkin yksiöitä, joissa tulee askeläänet selvästi läpi.
Uudemmista soluista en tiedä, kun tuo asuttamani oli vuodelta 1992. Näinköhän huoneiden välinen äänieristys nauttii samasta edistymisestä äänieristyksen standardeissa kuin asuntojen välinen.
Täytyy kuitenkin sanoa, että soluhuoneiden välillä ja ovissa oli verrattain hyvä äänieristys. Lukuun ottamatta siis sitä, kuinka keittiöstä kuului kaikki huoneeseen. Itellä ei toisaalta ollut suoraa seinänaapuria, kuten kolmella muulla kopilla, joten voi olla siltä osin olleen tuuriakin.
Toisen asukkaan herätys kuului asunnon toisesta laidasta saakka aina aamukuudelta, eikä suihkun kohinaa ei oltu eristetty sen toisen asumani opiskelija-asunnon (yksiö) tavoin, joten siltäkin osin asuttiin yhdessä.
Miniasunnot
Soluasumisen huonoista puolista huolimatta toivoisi silti paljon enemmän huomiota kiinnitettävän soluasumisen laadun parantamiseen. Helpoin ja pitkässä juoksussa kustannustehokkain tapa siihen lie rakentaa pieni yksiö soluasunnon sijaan.
Opiskelu, johon sisältyy vapaa-ajan laatu ja luovuus ovat varmaan niitä harvoja keinoja, joissa Suomi voisi oikeastikin kilpailla arjen vetovoimatekijöillään. Siltä osin onkin vaikea uskoa asioiden opiskelijoilla yksiörakentamisen valtakauteen siirryttäessä olleen jo liiankin hyvin.
Olihan keksitty kustannustehokas ja rauhallinen asumiskonsepti, josta olisi iloa ja hyötyä vuosikymmeniksi uudisrakentamisen ja solujen yksiöiksi muuntamisen muodossa.
Opiskelijoille ja monelle muulle myös varmasti kelpaisi vielä pienemmätkin kopit yksiöinä, jos sellaisia lain puolesta saisi edes rakentaa. Tai se vuokrataso näkyisi alempana hinnoitteluna.
Miniasuntoja omistajana rakentaisin mieluummin silti tulevaisuuden asumiskonseptina kuin soluja tyhjine, todennäköisesti huonosti ylläpidettyine tiloineen, jotka vaatinevat vielä huomattavasti enemmän valvontaa ja erillistä ylläpitoakin.
Vaikea on uskoa, että pitkässä pelissä soluasumisen suosiminen yksiöiden sijaan olisi edes taloudellisesti kannattavaa.
Kunnianhimoisempia, tulevaisuutta rakentavia asumiskonsepteja odotellessa voi vaan ihmetellä, mikä on se suuri hyöty opiskelija-asumisen ohjaamisessa kohti jo kertaalleen huonona ratkaisuna hylättyä mallia. Virheistä saa oppia.
Soluasumisen paluu tukipoliittisesti jälleen yhdeksi vaihtoehdoksi sopisi kyllä.
Soluasumiseen pitäisi vaan saada järkeä, eikä se silloinkaan vielä tarjoaisi mitään, missä pieni opiskelijayksiö ei olisi pitkällä tähtäimellä jopa kustannustehokkaampi sekä ylipäätään kaikkien kannalta huomattavasti hyödyllisempi vaihtoehto.