Onko opintopistetehtailu todellinen ilmiö?

AMK-rehtorien piirissä on levinnyt ajatus, että helppojen opintopisteiden kursseihin kytkeytyisi opintopistetehtailua. Eli tarkoituksenmukaisesti olisi järkätty mahdollisimman helppoja kursseja, jotta saataisiin kurssin suorittaneista rahaa oppilaitokselle. Mikä on aika kova syytös heiteltäväksi kepeästi, kun puhutaan kuitenkin yksittäisten ihmisten toteuttamista nettikursseista.

Helpotnopat.fi sivustona on otettu näiden syytösten keihäänkärjeksi. Näihin tulenarkoihin syytöksiin nyt ei varmaan kukaan muu, esimerkiksi opinahjoja tai muuta opetusmaailmaa edustava taho, lähtisikään vasta-argumentteja kehittelemäänkään. Samapa se on kai siis itse käydä tätä asiantuntijakeskustelua.

    DigiVision käyttäjäkeskeisyyden unhoittamisesta kirjoittaessani sivusinkin jo näitä teemoja, mutta otetaanpa argumentti kerrallaan tarkisteluun.

Opiskelijalähtöisempiä näkökulmia, kun on paljonkin.

Vastine

Ensinnäkin väite siitä, että tekstejä olisi korjailtu Opetus- ja kulttuuriministeriön pelossa kaipaa tarkennusta.

Korjasin vain yhtä kohtaa eli AMK-osion lausetta, jossa Kotkassa oli satunnainen opiskelija kuulemma suorittanut 16 opintopistettä CampusOnlinen kursseilla sitä byrokratiavapaiden MOOC-nettikurssien mahdollistamaa 10 opintopisteen viikossa ihannetahtia nopeammin.

Korjasin sitä, koska siitä otettiin jo kertaalleen turhankin railakas keppihevonen samaan keskusteluun. 20 opintopisteen ja muutaman päivän tahti ei varmastikaan ole mikään sukupolvikokemus vaan yksittäisen kokijan keskusteluketjuun heittämä toteamus, jota en lukisi kuin piru Raamattua.

Tämän sivuston ydinviesti on kuitenkin, että 10 opintopistettä, esimerkiksi viidellä 2 opintopisteen MOOC-kurssilla, on mahdollista suorittaa viikossa. Mikä on ollut se viestini myös AMK-opiskelijoiden suuntaan aina.

Mikä ei ole tahtina nähdäkseni keltään erityisemmin pois. Puhutaan kuitenkin nettikursseista, joissa pitää saada vertaisarvioidusti ja monivalinnoiltaan esimerkiksi yli 80% tehtävistä oikein.

En myöskään väheksyisi sen arvoa, että sinulle on laadittu tietystä teemasta esimerkiksi kuuden tai kahdeksan osion verrattain tiivis johdanto, joka haastaa koko ajan lukijaansa tehtävillä. Jos vertailuun laitetaan vaikkapa 800 sivun kirjatentti, missä jo ilmoittautumisten ja aikataulujen säätöön kuluu aikaa. Kumpikohan näistä koealueista on helpompi omaksua uutena tietoa.

Laatukeskustelussa ei mielestäni tule oikein ollenkaan esiin, että kyse on myös opiskelijoiden jaksamisesta. Keskittymiskykyä ja mielenkiintoa on pienemmissä kokonaisuuksissa helpompi pitää yllä kuin tehdä sama viikkoja jatkuvilla, kymmenien tuntien sessioiden osiin pilkotuilla luentosarjoilla.

20 minuutin suorittamisajoista en ole kuitenkaan koskaan tiettävästi kirjoittanut. Helppojen opintopisteiden lumoa pyrin jälleen myös kirjoituksen loppupuolella selventämään, kun tulee ehkäpä yllätyksenä, että opiskelijoidemme ja helppojen opintopisteiden suhde ei ole aivan niin raadollista oman edun tavoittelua, millaisena se on tykätty näistä opintopistetehtailu-uhkakuvissa tykätty esittää.

AMK-nettikurssien erityislaatu on taas, että niiden toteutukseen ei voi tutustua, jossei ole AMK-opiskelija. Eli on aika vaikea sanoa monessako niissä on laadunvalvonta pettänyt. Epäilen edellä vahvasti, että yksittäisten kurssien toteutuksen ongelmallisuus tai epäonnistuminen olisi kytkeytynyt yksittäisten opinahjojen opintopisteillä rahastamisen haluun.

Koko ilmiön olemassaoloakin tulen myös kyseenalaistamaan tämän kirjoituksen mitassa. Esille tuleekin tosimaailman opiskelijareaktioita AMK-nettimonivalintakursseihin niin internetissä. Tämän sivuston kokemusten avulla koko helppojen AMK-nettikurssien ilmiö asettuu myös realistisimpiin raameihin.

Montako kurssia ongelma koskee

Tähän mennessä viallisena, opintopistetehtailun esimerkkinä on tuotu esiin yksi AMK-kurssi. 20 suositellusta. Eli en itsekään pysty sanomaan koskeeko tämä ongelma sitten 1/20, 5/20 vai 20/20 kursseista.

MOOC-kursseista tai helpoista peruskursseista ei kai ole vastaavaa tarinaa liikkeellä, että niitä olisi joko tahallisesti tai tahattomasti helpotettu suorittajien toivossa. Satoja kursseja sisältävän CampusOnlinen erityisluonteen vuoksi jatkuvasti vaihtuvien kurssien (MOOC-nettikurssit ovat yleensä pysyväluonteisia) kohdalla on varmasti mahdollista, että joku on jostakin kurssista on saanut vähällä vaivalla opintopisteet.

Mutta kaipaisin edelleen huomattavasti tarkennusta keskustelussa siihen, miten marginaalinen ilmiö CampusOnlinen helpoimmat opintopisteet ovat.

Sivuston avautumisen aikaan esimerkiksi Jyväskylän yliopiston noppaperinne oli hahmottanut yli 30 helppojen opintopisteiden perusyliopistokurssia. Valtakunnallisesti toteutettu noppakeruu tuolloin löysi internetistä tietoa kolmesta tai neljästä AMK-nettikurssista. Tieto on nyt kasvanut 20 kurssiin.

CampusOnline-kurssien vaihtuvuus on kuitenkin aivan eri luokkaa, joten onko yksittäisistä, valuvikaisista kursseista edes helppo hyötyä?

Tutkinnon arvo

Se, että hämärretään yksittäistä 5 opintopisteen huonosti toteutettua AMK-exclusive-nettikurssia tämän sivuston keskeiseen antiin eli vaivattomasti suoritettaviin vapaasti valittavien opintojen ilmaisiin nettikursseihin (noin 2 op kerrallaan) ei ollenkaan palvele opiskelijoiden etua. Jotka haluavat vain edistää tutkintoaan joustavasti käymällä vaihtelua tuovia, kivoja kursseja, jotka ovat 24/7 avoinna ilman, että tarvitsee kokea korkeakoulubyrokratiaa joka välissä.

Laatukeskustelun osalta kyseenalaistaisin ajatusta siitä onko enemmän aina parempi. On sitten kyse hallinnollisesta säätelystä tai suoritusajoista. Vai olisiko laatuun mahdollista yhdistää ajatuksia siitä, että kurssien ajoittainen nopeus ja helppokäyttöisyys olisi jo valmiiksi erittäin pitkien tutkintoaikojen valtakunnassa jopa tervetullutta.

Ajatus siitä, että helpoilla kursseilla saisi tutkintopaperit kouraan on turhasta realismista irrotettu. Tähän asti niillä on edesautettu lähinnä yksittäisten ihmisten elämää ja tutkinnon vapaavalintaisten opintojen edistymistä.

Jos toteutettaisiin todellinen kyselytutkimus siitä, minkä osan opinnoistaan laatua opiskelijat parantaisivat, epäilen kovasti, että nimen omaan vapaavalintaisten kurssien laatuun toivottaisiin pikaista parannusta.

DigiVisiossa itse ainakin pelkään juuri sitä, että näiden suosittujen ilmaisten MOOC-nettikurssien perinnöstä ja suosion salaisuuksista ei otettaisi oppia. Vaan tehdään jotakin, mikä ei helppokäyttöistä, vaivatonta tai byrokratiaa vähentävää, kuten parhaat nykyisistä nettikurssitoteutuksista.

Levinneisyys

Arvostan koko keskustelun osalta ironiaa siinä, että CampusOnlinen helpot AMK-nettikurssit ovat koko sivuston marginaalisin osio.

Helppojen AMK-nettikurssien osalta, kun ei ollut olemassa oikein minkäänlaisia keskusteluja internetissä. AMK-korkeakoulujen suuren määrän vuoksi vähätkin AMK-nettikurssikeskustelut ovat pirstaloituneet, eikä siellä välttämättä ole samanlaista ruohonjuuritietoa jaossa, kuten osassa yliopistoissa.

Jos arvioisin, että Suomen korkeakouluopiskelijoista helppojen opintopisteiden kurssien mahdollisuudesta tietää noin joka kymmenes saattaisi yllättää, että AMK-kurssien puolella ei puhuttane kuin yksittäisistä prosenteista. Kulttuuria, kun ei ole erityisemmin, jossa juuri nämä (usein vaihtuvat) kurssit tulisivat puheenaiheeksi. CampusOnlinesta voi toki olla puhetta, mutta ei varsinaisesti kurssisuosituksia.

Tällekin sivustolle eksyminenkin vaatinee aika lailla suoria hakusanoja. Eikä sekään välttämättä riitä. Esimerkiksi "Campusonline kurssit"-hakusanaa käyttäen sivustolle on viimeisen kolmen kuukauden aikana löytänyt 13 niistä 1328 haun tehneestä. Keskimääräinen hakusijoitus on ollut "3" eli hyvin ylhäällä hakutuloksissa, mutta se ei paljoa levinneisyyttä auta, jos jengi muita tuloksia edes lukematta klikkaa ykkösvaihtoa.

Sosiaalisen median puolelta kokemusteni perusteella lähinnä TikTok toimii suorilla hashtageilla opiskelijoiden tavoittamiseen, jos et saa muilta tileiltä vetoapua uudelleenjakojen muodossa. Nettisivuston teko ja olemassaolo, kun ei vielä tarkoita, että sen myötä tavoittaisi opiskelijoita tai läheskään kaikkia todennäköisesti aiheesta kiinnostuneita mitenkään helposti.

Olisin siis hyvin skeptinen sen ajatuksen suhteen, että opiskelijoiden keskuudessa olisi helppojen AMK-kurssien suhteen ollut jonkinlainen havaittavissa oleva ilmiö roihuamassa.

Kuten on ollut helppojen ja vaivattomien, vertailussa pysyväluonteisten MOOC-nettikurssien tasolla. Mille on kummasti riittänyt suosiota, miljoonia (kansainvälisiäkin) opiskelijoita ja näkyvyyttä ilman, että kukaan tiettävästi olisi erityisemmin niiden laatua tai hyötyä kyseenalaistanut.

Esimerkiksi kukaan opiskelija ei pysty varmuudella sanomaan, mikä olisi toinen tuon huonosti toteutetun AMK-nettikurssin kaltainen 5 opintopisteen kurssi. Tai mikä kurssi se edes on. Vaihtuvuus on liian suurta, keskustelua näistä ei ole ja kokemuksia ei pahemmin jaeta.

MOOC-kursseista on vastaavasti aika helppo saada suosituksia ja kokemuksia, kun niistä ylipäätään jengi edes tietää. Rohkenisin siis vahvasti epäillä, että AMK-opiskelijat todellisuudessa ylipäätään saisivat tietoa helppojen opintopisteiden kursseista kuin aivan sattumalta keskusteluun tästä sivustosta törmätessään. 

Silloinkin tämän sivuston ehdottama tapa suorittaa vaivattomia nettikursseja on suositusten joukosta valikoida kurssi aiheesta, joka opiskelijaa kiinnostaa. Missään vaiheessa koko sivuston laajuudessa ei ylipäätään ole viestinä sellaista ihannetta, että se 10 opintopistettä viikossa pitäisi taikoa mahdollisimman nopeasti, vailla minkäänlaista mielenkiintoa opiskelemaansa kohtaan.

Vastaavalla asenteella voi tietysti väärentää tutkintotodistuksensa tai plagioida opintonäytteensä. Opiskelijoiden ja ennen kaikkea jänisten puolesta kuitenkin harmittaa, että opintopistetehtailun yhteydessä maalataan helpoista opintopisteistä kiinnostuneista kuvaa ihmisinä ja porukkana, jolle ei olisi minkäänlaisia omaperäisiä ihanteita elämälleen ja teoilleen.

Uskaltaisin väittää, että (ilahduttavan) äärimmäisen pienelle osalle opiskelijoistamme niillä opintopisteillä, olisi sellaista kaikki (omat ja jaetut) eettiset periaatteet kumoavaa vetovoimaa. Millaisina helppojen opintopisteiden ilmiötä on opintopistetehtailun yhteydessä tykätty esittää vaikka totuus on tässäkin tarua ihmeellisempää.

En jaksa uskoa myöskään, että kurssien tekijäpuolella olisi kuvailtuja eettis-moraalisia haasteita tai tarkoituksenmukaisuutta. Puutetta tiedosta ja hyvistä nettikurssikäytännöistä voi olla, mutta näitä on myös esimerkiksi MOOC-valintakoekursseissa ollut. Olisiko tutustuminen suositeltuihin MOOC-nettikursseihin ennemminkin auttanut molempia.

Vaihtoehdot

Jos taas otetaan opiskelija, jolta puuttuu Kelan opintotukiseurannasta opintopisteitä, voisi kuvitella, että silloin helpoin netin keskusteluissa tarjottu ratkaisu olisi suorittaa helppojen opintopisteiden kursseja.

Opiskelijakeskusteluissa se helpoin ehdotettu ratkaisu on useimmiten kuitenkin, että luotetaan siihen, että Kela ei rankaise puuttuvista opintopisteistä. Eli tarjotaan ja omaksutaan ajatusta, jossa ei tarvitse opiskella mitään.

Mikä on vertailussa aika passiivinen malli helppojen noppien aktiivisen vaihtoehtoon, jossa viikon intensiiviopiskelulla edistetään vapaasti valittavien opintojen avulla tutkintoa.

Siksi onkin hyvin tervetullutta, että johdantokursseja vaikkapa tiedelukutaitoon ja talouteen, suunnataan jo lukiolaisille. Tätä kautta he aavistuksen todennäköisemmin pääsisivät internet-ajan opiskelun piiriin. Eli opiskelemaan milloin vaan.

Vertailun vuoksi viestiminen esimerkiksi netin fuksikanavilla helpoista nopista on ajoittain ollut jopa haasteellista. Kun en ole itsekään aina ymmärtänyt kertoa, mistä on edes kyse porukalle, joka ei ole koko ilmiöön aiemmin välttämättä edes törmännyt.

Sielläkin nimittäin usein törmää siihen ensireaktioon, että kyse olisi siitä, että helpoissa nopissa hinnalla millä hyvänsä mentäisiin aina vain sieltä, mistä aita on matalin, ilmaisten 24/7 opiskeltavissa olevien korkeakoulunettikurssien ollessa aivan vieras ajatus. Jotakin, josta ei olla edes kuultu.

Heiltäkin jää siis todennäköisesti ekalta vuodeltaan opiskelematta nettikursseja, joilla edistäisi opintotukiseurannan lukuvuosivaatimuksissa pysymistä. Tutkintonsa ohella. Tiedelukutaidon tai taloustiedon johdantokurssi kuulostaa esimerkiksi aika hyödylliseltä myös.

Opiskelumuutta en vaihtoehtoisena tapahtumakulkuna unohtaisikaan, jos halutaan todella miettiä opintopisteiden kerryttämisen eri muotoja. MOOC-mallisilla (Massive Open Online Course) nettikursseilla on helpointa aktivoida opiskelijoita, kun heillä on vaikeinta.

Passivoitumiseen ja nollaan lisäopintopisteeseen kannustetaan tällä hetkellä huomattavasti useammin kuin opiskelemaan nettikursseja, jos kysyt neuvoa netistä. Olisikin tärkeää rohkaista opiskelijoita tarttumaan itsenäiseen, joustavaan opiskeluun. Mihin helpot nopat ilmiönä perustuu.

Ratkaisu opintopistetehtailuun

Nopein ratkaisu AMK-nettikurssien mahdollisiin laatuongelmiin olisi pudottaa 5 opintopisteen kurssit 1-2 opintopisteen luokkaan ja keskeyttää jokin kurssi, jos siellä on huonosti toteutettuja käytäntöjä. Näin ne olisi alkuunsakin linjassa MOOC-kurssien opintopistekäytäntöjen kanssa.

Toisiksi helpointa olisi korjata ja muovata superhelpoiksi koettuihin paremmat tehtäväratkaisut. Menisikö tähän sitten jopa viikkoja.

En superhelppojen merkitystä kuitenkaan aivan niin ratkaisevana koe niin kauan kuin äärimmäisen harva vaikkapa näistä AMK-nettikursseista edes tietää. Kurssit katoavat säännöllisesti jo itsestään ilman mitään takeita toistumisestaan.

Näiden äärimarginaali-ilmiötä edustavien CampusOnline-nettikurssien (voiko puhua monikossa superhelpoista) osalta toivoisin siis maltillisuutta, kun edes helppojen opintopisteiden kontekstissa ne eivät ole kovinkaan keskeisiä tai suosittuja.

Ongelmakohtia AMK-kursseissa on varmasti (ilmeisesti yksi osoitettukin, nimeämätön kurssi on jo löytynyt tutkinnan edistyessä) mutta yhteytensä helppojen opintopisteiden ilmiöön tai jatkuvaan oppimiseen asettautuu vasta-argumentteja vaihtamalla kenties todellisuutta enemmän vastaavaan kontekstiin.

Vaihtoehtoisessa ihmiskäsityksessä ja sitä myöten todellisuudessa Helpotnopat.fi-päämajalla on paniikki päällä, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö on päässyt yksittäiseen lauseeseen piilotetun salaisen tiedon jäljille. Eikä olisi vaihtoehtoisesti kivaa, jos AMK-opiskelijoiden keskuudessa päästäisiin edes joidenkin osalta myös nettiopiskelun makuun. Siis siinä mielessä, kun se touhu on opittu tuntemaan MOOC-nettikurssien toteutuksen osalta.

Superhelpon kurssin todennäköisesti tahattomasti toteuttaneet ovat kuitenkin tähän mennessä epäonnistuneet yhdessä melko keskeisessä kataliksi kuvailluista tavoitteistaan. Superhelpoista kursseista, kun ei tiedä käytännössä kukaan AMK-opiskelija, joten epäilisin aikalailla, että mahdollisille superhelpoille olisi edes muodostumassa sitäkään vetovoimatekijää.

Kun helpot opintopisteetkään eivät ole varsinaisesti säännöllinen jutunaihe AMK-opiskelijoiden keskuudessa menee aika vaikeaksi määritellä, mitä kautta tämä ilmiö ikään kuin leviäisikin. Ennen kuin sekin kurssi katoaa valikoimasta ilman mitään takeita paluusta. Eli koko superhelppojen ilmiön ratkaisemiseen riittäisi, kun vain tunnistaisi ne muutamat kurssit ja korjaisi yksittäisten kurssien huonosti harkitut tehtävämallit.

Vertailun vuoksi, mitä epäkohtia yksittäisillä MOOC-kursseilla on ollut, ne on korjattu. Jostain syystä tälläkin sivustolla on kummasti MOOC-painotus, eikä ollenkaan revittelyä superhelpoilla kursseilla. Ellei se AMK-osiosta harhaanjohtavana poistettu lause ollutkin sitten varsinainen salattu taka-ajatus. Superhelppojen opintopisteiden läpimurto tuskin koskaan kuitenkaan toteutuu jatkuvasti katoavilla ja vaihtuvilla CampusOnline-kursseilla.

Nettikurssit on tähän asti on kuitenkin tehty opiskelijoita ja käyttöä varten. Mikä helposti unohtuu, jos lähdetään liikaa hämmentämään jatkuvan oppimisen varjolla eli hallintorahoista kiistelyn kautta sitä mitä se touhu on opintopisteiden kenttätasolla ollut opiskelijoiden arjessa.

Tähän asti helppojen opintopisteiden anti on ollut ennen kaikkea kivaa vaihtelua peruskursseihin. Millä on kohdannut ja ehkä oppinutkin uutta tietoa verrattain keskeisistäkin aikamme ilmiöistä. Tietoa on päässyt heti soveltamaankin, mikä on aika harvinaista esimerkiksi yliopistokursseilla, joista harvalla saa edes minkäänlaista rakentavaa palautetta tekemisistään.

Monella on kuitenkin elämässään haasteita ties minkä kanssa, joten ilman kurssi-ilmoittautumisia, aikatauluja ja muita hallinnollisia esteitä suoritettavan 10 opintopisteen merkitystä en väheksyisi. Vaikka puhutaan koko tutkinnon tasolla vapaavalintaisiin suorittavien kurssien kohdalla verrattain pienestä opintopistekertymästä, sadoilla tai tuhansilla voi tässä lukuvuosittaisessa noppapelissä olla paljon enemmän pelissä kuin hallintorahojen jakaantumisen kohtalo.

Siinäkin helpot opintopisteet ovat yhä pieni, vain osan tuntema ilmiö ja ratkaisu, jolla edistää opintojaan ja helpottaa tilannettaan. Olisikin tärkeää tuoda eri kurssitoteutukset kritiikissään esiin selvästi erillisinä, kun nyt yksittäisillä, käytännöiltään huonosti toteutetuilla AMK-nettikursseilla hämärretään niiden todellisuudessa melko marginaalista asemaa koko helppojen opintopisteiden ilmiössä.

En usko, että CampusOnlineen kursseja tekevien on mitenkään mahdotonta tehtävä ottaa oppia vaikkapa MOOC-kurssien käytännöistä. Mihin suuntaan itse herättelisin tekijöitä enemmän suuntaamaan kurssinsa helppokäyttöisyyden eli vetovoimatekijöiden osalta. Tekisin myös pysyväluonteisia kursseja, millaisia MOOCit jo ovat, kun epäilen, että nykymallisista, jatkuvasti vaihtuvista AMK-nettikursseista ihmiset ehtivät edes kuulla.

Jos siis taka-ajatuksena on saada käyttäjiä kursseilleen, ei tarvitse porkkanaksi viittä opintopistettä. Tai suunnitella kurssinsa toteutusta liiankin helpoksi läpäistä. Hyvin suunniteltu 2 opintopisteen kurssi riittää, johon saa esimerkkiä ottaa vaikkapa useimmista MOOC-kursseista.

Ihanteet

Tiedon valtatiellä, internetissämme, on helppo unohtaa, että tietoon uusista, mielenkiintöistäkin ilmiöistä, ei välttämättä ikinä törmää. Vaikka olisi, miten kohderyhmää ja jollain tasolla todennäköisesti kiinnostunutkin asiasta.

Tietoa helppojen (ilmaisten, vaivattomien, byrokratia-vapaiden, 24/7 saatavilla olevien nettikurssien) opintopisteiden mahdollisuuksista tuskin popularisoidaan parhaiten, sillä, että yritettäisiin auttaa ihmisiä hyödyntämään yksittäisten kurssien valuvikoja. Sen sijaan, että painopisteenä olisi vaivaton ja virkistävä uusien asioiden opiskelu, minkä nettikurssit mahdollistavat.

Helpotnopat.fi siis kannattaa CampusOnlinen AMK-nettikurssien reformaatiota, jos joku sellaista haluaa ideoida. Ihan jo siksi, että osalle maksullisista ja säännöllisesti katoavista kursseista ei ole niin paljoa iloa jaettavaksi opiskelijasivustolla kuin vaikkapa MOOC-kursseista. Vaikka tietysti toivoisi, että sitä keskustelua käytäisiin rakentavammin ennemmin kuin syyttävin väittein.

Opiskelijanäkökulmasta tai sivuston keskeisen viestin osalta en vastaavasti odottelisi tai uskoisi, että kritiikin ytimessä olisi halu uudistaa opiskelijoiden kannalta sitä systeemiä MOOC-kurssien suosittuun suuntaan. Kun ammattikorkeakoulujen tahtotila sosiaalista mediaa lukemalla tuntuu tulevaisuuden osalta olevan maksukursseissa.

Ilmainen koulutus on ollut maailman tasolla ainutlaatuinen piirre Suomessa. Mikä on hauskasti johtanut miljoonia opiskelijoita tavoittaneisiin,  poikkeuksellisesti kauttaaltaan ilmaisiin, suomalaisiin MOOC-nettikursseisiin, joissa se pointti on vaivaton nettikurssi, josta saa ilmaiseksi opintopisteitä ja sertifikaatin.

Rahanjako taitaa olla sen verran universaalimpi mielenkiinnon kohde, että on vaikea nähdä välttämättä edes helppojen AMK-opintopisteiden tulevaisuutta, jos tämä rahareformi pääsee valloilleen ja yhdistyy DigiVisio 2030:een. Tulevien opiskelijoiden kannalta nettikurssiuudistusuhon seuraaminen ei siis näyttäydy kovinkaan kiehtovina utopioina, joita olisi kiva jakaa toisillekin.

Helpotnopat.fi opiskelusivustona juhlistaa MOOC-nettikurssien käytäntöjä ja hyväksi havaittuja toteutuksia. Kurssien ilmaisuutta, helppokäyttöisyyttä ja mielenkiintoisuutta. Jos jo nyt miljoonien ihmisten suosion saaneita kursseja vaan käytettäisiin muuallakin Suomessa ihanteena, niin voisi se kurssien tekokin onnistua.

Muovaus

Alla on kuvat varmuuskopioistani sivuston alkuvaiheilta. Joista voi havannoida muutoksia osion johdantotekstissä ja verrata niitä nykyhetkeen.

Ensimmäisessä kiinnittäisin huomiota siihen, että edes helppojen opintopisteiden kurssien AMK-ilmiö ei ollut voimissaan tuolloin. Sen enempää kuin AMK-rehtorien myöhemmin esittelemien superhelppojen. AMK-nettikurssisuosituksia oli tuossa vaiheessa ympäri Suomea kerätty kuusi kappaletta, joista pari oli maailmanlaajuisesti tarjolla olevia Googlen järjestämiä kursseja. Eli niiden laatua nyt ainakin on valvottu maailmanlaajuisesti. Vaihtoehtoisesti hekin ovat juonessa mukana.

Toisessa taas kurssien määrä oli tuplaantunut kahteentoista. Joista moni on kadonnut. Yhtä myös niissä harvoissa lähteissä pidettiin turhan työläänä yhden opintopisteen kurssiksi, joten poistin sen. Kun tempputehtävien teossa voi myös epäonnistua, vaikka olisi miten laadukkaita, drakonisia ajatuksia.

Esimerkiksi ne aiemmin mainitut 5 opintopisteen MOOC-valintakoekurssit vaativat ennen kaikkea virheiden välttelyä. Jos siis haluaa saada 90% pisteistä. Missä on siis lähdetty aivan väärään suuntaan, kun ei nettikurssin kirjoitustehtävien tärkein anti voi olla, että kirjoittajansa osaa papukaijana toistaa, mitä sanatarkasti on materiaalissa kysytty. Ellei nyt toivo tekoälyltä kuulostavia vastauksia.

En siis sanoisi, että nettikurssien käytäntöjen mahdolliset ongelmat käytännöissä olisivat yksin omaan helppoudessa, kun MOOC-valintakoekursseilla sadat uudet opiskelijat saavat jo tehtävamalleissa esimakua siitä, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.

Toisen kuvan jo poistetussa kotkalaisväitteessä täsmentäisin, että Helpotnopat.fi-sivustona ei ole kaikista kirjaimellisimman lukutavan sanansaattaja. Jos on internetissä tämän sivuston ohella pyörinyt, ymmärtänee myös soveltaa tiettyä harkintaa äkkiseltään heitettyihin väitteisiin ja niihin liitetyihin aikatauluihin. Kun aina yleensä löytyy joku, joka hoitaa hommat citius, altius, fortius.

Yksittäinen poistettu väitetty ei tietysti sitä, etteikö yksittäisissä kursseissa voisi olla ongelmia toteutuksen osalta. Tai, että koko AMK-nettikurssien opintopistemäärä ei todennäköisesti vertaudu muuhun nettikurssikenttään. Vaikkei mahdollisten valuvikojen hyödyntämisen ilmiötä ei olekaan olemassa ainakaan vielä havaittavissa. 

Vielä kivempaa on havaita, että kuvailtua tarkoituksenmukaisuutta opiskelijoilla tai yksittäisillä kurssintekijöillä halussaan suorittaa ja järjestää nettiopintoja hinnalla milla hyvänsä ei ole tullut vastaan helpoista opintopisteistä puhuvassa internetissä. Kivaa olisi myös, jos helppojen opintopisteiden ilmiöön ei sekoitettaisi AMK-keskusteluissa yksittäisten (tässä tapauksessa todennäköisesti vieläpä väliaikaisten) kurssien huonojen ratkaisujen taakkaa.

Opiskelijapuolella kukaan ei ole varsinaisesti toivonut lisää mahdollisimman huonosti toteutettuja kursseja korkeakouluiltamme. Olivat ne sitten perinteisempiä kursseja tai nettitoteutuksia. Oppilaitosten väkeä taas rohkenen puolustaa siinä, että tuskinpa heillekään raha on aivan niin keskeinen arvo, että kaikki ammattietiikka katoaa vaihdossa.

Työstöversio 207, helmikuu/2022

Työstöversio 402, maaliskuu/2022

Vähemmän harkittuja toteutuksia, AMK-osion kotkalaisjohdannon lailla, voi näin nettimaailmassa muovata ja hioa aina paremmiksi, joten pelkkä halu parantaa maailmaa jo korjaisi varmasti yksittäisten AMK-nettikurssien ongelmia. Jos sitä kritiikkiä saisi hallinnon tasolla kohdistettua kelle se kuuluu. Viestiä voi kirkastaa.

Vastineen vastineen vastine

Kirjoituksen tiimoilta tuli yhteydenotto, niin jatketaanpa avoimuuden hengessä vielä toisellakin vastineella, kun AMK-piireissä koetaan helppojen noppien yhteydessä pelkän maininnan olevan jollain tasolla pois opinahjoilta.

Yhden maailman suosituimmista, ja maailman tasolla poikkeuksellisesti oikeasti kaikille avoimen ja ilmaisen nettikurssin kohdalla, kuten MOOC-osion Elements of AI:n tai Aalto-osion Esa Saarisen käsitehumppakurssin kohdalla ei ole vastaavaa ajattelua tullut vastaan. Vaikka vertailuna AMK-kursseihin niistä tiedetäänkin netissä.

Haluaisin myös tässä tuoda sitä realiteettia esiin, että AMK-kurssien osalta ei ole netissä missään päin Suomea oikein minkäänlaista vuoropuhelua menossa helppojen opintopisteiden kursseista. Tuo kun oli esimerkiksi varmaan ainoa kerta, kun Kotkassa on termiä helpot opintopisteet (eli myös järjestelyiltään vaivattomat nettiopintopisteet) käytetty.

Eli todellisuudessa hyvin harva edes tietää, että jossain olisi jotenkin äärimmäisen nopeiksi (huonosti) laadittuja AMK-kursseja. Mihin helpot nopat käsitteenä ei ensisijaisesti viittaa. En itsekään tiedä, minkä ammattikorkeakoulujen kursseja on tähän mennessä suositeltu tai mitä niillä edes tehdään. Kurssivalikoima, kun elää sitä vauhtia, että toisin kuin pysyvien ja kaikille avointen ja ilmaisten MOOC-kurssien kanssa, ei ole varsinaisesti tarvettakaan hahmotella sitä valikoimaa yhtään sen tarkemmin kuin satunnaisten suositusten kautta.

Verrattuna noiden MOOC-kurssien ja yliopistokurssien (helpot nopat ilmiönä on ylipäätään tunnettu vain Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä) näkyvyyteen opiskelijakeskusteluissa netissä "helpot" AMK-kurssit ovat ilmiö, josta hyvin harva tietää. Epäilen siis, että Kotkassa tai muuallakaan tiedettäisiin, että jossakin on (satojen kurssien joukosta) tällä tavoin hyödynnettävää. Kun netissä kukaan ei puhu sellaisista minä tuo ensi kertaa esiin tuotu "20 minuutin kurssi" on kuulemma.

AMK-suositukset on siis koottu ympäri Suomea, hyvin harvoista opiskelijalähteistä. En usko, että AMK-kurssien vaihtuva luonne edes mahdollistaa sen että syntyisi MOOC-kurssien lailla oikeasti opiskelijoiden keskuudessa tunnettuja suosikkikursseja.
Teoria siitä, että satojen kurssien joukossa olisi superhelppoja voi tietysti olla totta. Enkä nyt epäile edelleenkään etteikö kurssijärjestelyissä olisi joku jossain voinut epäonnistua.

Teoria siitä, että satojen kurssien joukossa olisi superhelppoja voi tietysti olla totta. Enkä nyt epäile edelleenkään etteikö kurssijärjestelyissä olisi joku jossain voinut epäonnistua. Tarkoituksenmukaisuutta en vaan löydä koko ilmiöstä niin kauan kuin esimerkiksi AMK-opiskelijat eivät itse keskustele ja jaa suosituksia keskustelukanavillaan. Minkä puuttumiseen helpoin selitys lie, että kurssien helppous ei nyt aivan kaikki kaikessa ole.

Valtaosalle helppojen noppien kursseja suorittaville kysymys on lähinnä nettikursseista, jotka ovat jollain tavoin kivoja suorittaa. Niissäkään esimerkiksi ylivoimaisesti suosituin eli Elements of AI, ei ole helpoin suorittaa matemaattis-loogisilta osioiltaan, joten senkään suosioon ei ole sisältöjen helppous vaikuttanut ensisijaisesti. Vaan suorittamisen helppous. Mihin Helpotnopat.fi sivustona keskittyy, minkä vuoksi jokaisessa alaosiossa on aina MOOC-painotus.

Nettikurssien parhaimmillaan joustavaa luonnetta korostavana sivustona tarkoitus ei ole siis toimia minään laadunvalvojana. Ainakaan niin kauan kuin opiskelijanäkökulma puuttuu laatu- ja visiokeskustelusta. Kirjoituksissa opintopistetehtailusta ja DigiVisiosta onkin sivuttu sitä, että nettikursseja pystyy laatimaan myös ei-joustaviksi ja drakonisiksi järjestelyiltään. Sivuston näkökulmasta onkin tärkeämpää että hyvin tehtyjä kursseja löytyy vähintään MOOC-muodossa suoritettavaksi. Jos AMK-puolella ei vastaavia, aikaa kestäviä konsepteja haluta ollenkaan tehdä, niin se on lähinnä opiskelijapuolelta pois.

Jonkin opinahjon yksittäisten kurssien listaamista suositeltuina (mikä siis voi olla MOOC-kurssien ulkopuolella yhden ihmisen mielipide, jossei sitä näkemystä kukaan lähde haastamaan) ei tule nähdä ensisijaisesti huonoon laatuun liittyvänä seikkana. Kun teemoiltaan ja toteutukseltaan suosittu kurssi kautta rantain on yhteistekijöiltään yleensä joustava nettikurssi. Tuskin ne kaikki mitään järjestetyiltään epäonnistuneita superhelppoja ovat, joten vaikea niihin on myöskään liittää ajatusta minkään tahon epäonnistumista kurssintekijänä, kuten hallintorahakeskusteluihin kytketyissä väitteissä tykätään tehdä.

Helpot nopat-ilmiö

Voin suositella sivuston etusivun infojohdantoa ja kirjoituksia, jos haluaa päästä kärryille koko helpot nopat-ilmiöstä. Ilmaisilla ja vaivattomilla nettikursseilla olisi opiskelijoiden tarinoissa suurempikin rooli näyteltäväksi kuin sen odottelu, että tekisikö joku opintonäytetyön koko ilmiön laajuudesta ja suosiosta esimerkiksi AMK-opiskelijoiden keskuudessa.

Voin suositella sivuston etusivun infojohdantoa ja kirjoituksia, jos haluaa päästä kärryille koko helpot nopat-ilmiöstä. Ilmaisilla ja vaivattomilla nettikursseilla olisi opiskelijoiden tarinoissa suurempikin rooli näyteltäväksi kuin sen odottelu, että tekisikö joku opintonäytetyön koko ilmiön laajuudesta ja suosiosta esimerkiksi AMK-opiskelijoiden keskuudessa.

Vaikka tähän asti julkisesti valittu näkökulma on ikävämpi sen toiveen odottelulle, että MOOCien onnistumisille osana vapaavalintaisia opintoja tulisi jatkoa, koska nettikurssien formaatti on toiminut ja suosittu, niin täytyy arvostaa kaikkea sitä ironiaa, minkä ilmaishyötyopiskelusivustojen teko ja niistä viestintä on taas tarjonnut.

Toivottavasti korkeakouluhallinnon tasolla oltaisiin valmiita kuitenkin kyseenalaistamaankin AMK-tason (ei tiettävästi muiden) helppojen noppien kursseihin liitettyjä väitteitä, kun se hyötynäkökulma on jäänyt aika vähälle huomiolle näissä avauksissa.

Eikä hyötynäkökulmalla viitata siihen, että suositusten pohjilta pääsisi hallintovirassa suoriltaan toisia opinahjoja roimimaan vaan, että kai niihin sivuston ihanteena pidettyihin MOOC-kursseihin kätkeytyy myös jonkinlaista hyötyä opiskelijoille.

Huomattavasti rakentavampi kurssien toteuttamislähestymistapa olisi  mennä hyvin nopeasti tutustumaan, millaisia ratkaisuja suosituilla MOOC-nettikursseilla on. Jos siis toiminnan tarkoitus on tehdä ihmisille nettikursseja opiskeltavaksi. Millainen parhaimmillaan voi olla kaikille ilmainen, joustava ja käytännöiltään vaivaton helppojen opintopisteiden verkkokurssi.

Mikä on kummasti tämän sivustonkin kurssi-ihanne. Kun sellaisessa on ihailtavaakin.

Viestivaihto jatkuu

Yritys selvittää helpot nopat-ilmiötä yllä ilmeisesti epäonnistui, kun erään AMK:n lehtori näki viestivaihdossamme edelleen helppouden pelkästään negatiivisen kautta. Että helppous olisi mainehaitta opinahjolleen. Lohdutin, että netissä on tuhatkertaisesti enemmän valitusta esimerkiksi peruskurssien ryhmätyötoteutuksien laadusta.

Vapaasti valittavien opintojen laadusta en muista kenenkään valittaneen, joten ehkäpä yhden superhelpon kurssin löytäminen satojen nettikurssien joukosta asettaa edelleen sitä helppoutta kontekstiin. Kontekstiin, jonka avulla on täysin mahdollista korjata kurssejaan, jos kokee niiden olevan liian helppoja.

Toki ensin pitäisi edelleen ymmärtää, mistä helppojen noppien kursseissa on kyse. Eli ensisijaisesti vaivattomuudesta, joka lukee etusivullakin. Sekä käytännöllisyydestä, kun voit 24/7 eli milloin vaan käytännössä suorittaa tutkintosi vapaasti valittaviin opintoja ilman, että tarvitsee odotella ties mitä tai ketä siinä opiskelun välissä.

Esimerkiksi viime viikolla tuli suositus Asianetin MOOC-kursseista. Mikä kuulostikin lupaavalta alkuun, kun on tärkeintä sivustolle lie löytää pysyväluonteisia MOOC-nettikursseja. Muu tarjonta, kun on yleensä huomattavasti epävarmempaa ja väliaikaista.

Miksi Asianetin MOOC-nettikursseja ei sitten löydy suosituksista? Helppous kriteerinä, kun kenties täyttyisi sen suhteen etteivät ne lie järjettömän työläitä opintopistemääriinsä nähden.

Syy miksi AsiaNetin MOOCit eivät ole helppojen noppien kursseja piilee niiden helppouden laadussa. Kurssit ovat vain osalle yliopistojemme opiskelijoista avoimia. Kursseilla on ilmoittautumisaikoja ja pitkä lista muita kummallisia rajoitteita. Eli järjestelyt eivät ole parhaiden MOOCien perusmallia, jossa avaat kurssisivuston, suoritat kurssin tehtävät ajallasi ja lopuksi siirrät opintopisteet tutkintoosi.

Ovatko ne nyt sitten kuitenkin laadultaan paljon parempia kursseja, kun kyseiset MOOCit eivät ole helppoja nettikursseja, joiden helppouteen kuuluu myös käyttäjäkokemuksen miettiminen. Sellainen helppous edelleen lie hyvinkin suuri osa sitä opiskelijakokemusta helpoista nopista.

Käyttäjäkokemus

Tämä sivusto juhlistaa samaa helppoutta käyttäjäkokemukseltaan, mihin lukeutuu myös kurssien ilmaisuus. Asianetissä on esimerkiksi aihesisällöiltään verrattain kiehtovia johdantokursseja, joista hyvin harva vertailussa pääsee nauttimaan, kun ne eivät ole helposti ja ilmaiseksi saatavilla ympärivuotisesti.

Tärkeimmän eli opintopisteiden ja suoritustodistuksen saamisen helposti (eli ilmaiseksi ja varmuudella) suhteen ei myöskään pitäisi olla ollenkaan tulkinnanvaraa siitä ketkä kurssin suorittaneista sen ilmaiseksi saavat. Tai ainakin Asianetin ohjeistus on kauttaaltaan sen verran erilaisia rajaavia ehtoja sisältävä, että en välttämättä uskalla sitä edes Asianetin jäsenyliopistojen omiin osioihin lisätä.

Asianetin kurssit eivät siis ole oikeasti varsinaisella Massive Open Online Course-periaatteella toimivia toteutuksia. Joten ne eivät palvele parhaimpien nettikurssien vaivattomuuteen tottuneita. Kun ne eivät ole käytännössä saatavilla kuin hyvin lyhyen aikaa ja ilmaiseksikin tarjolla vain osalle opiskelijakunnasta. 

Se että Asianetin kursseilla esimerkiksi hyödynnettäisiin oppikirjaa tuskin johtaisi vastaavaan hylättyyn arvosanaan helppoudesta. Ainakaan, jos kurssikirja on esimerkiksi netistä saatavilla ilmaiseksi. Mikä nyt ei välttämättä ole jokaisen kurssikirjan kohtalo.

Vastaavia hidasteita ja hyvin usein vieläpä esteitä olisikin hyvä tarkastella opiskelijanäkökulmasta, mitä ei välttämättä aivan ensimmäisenä kannata unhoittaa, jos alkaa suunnitella nettikurssia. Jos niitä opiskelua ja käyttöä varten on tekemässä.

Internetimme on kuitenkin sen verran yksinäinen paikka, että on hyvä muistaa, että julkista kritiikkiä helpot nopat-ilmiöstä en ole kohdannut kuin 1-2 AMK-rehtorin kirjoituksissa ja silloinkin kontekstia oli tiettävästi tarkoitettu rajattavaksi AMK-rahanjakoon ja AMK-nettikursseihin. Eikä siis se varsinainen, AMK-nettikurssien ulkopuolinen ilmiö ollut yhtäkkiä kai sen erikoisempi kuin millaisena se nähtiin 2010-luvulla MOOC-nettikurssien noustessa. Vai milloin helppojen noppien perinne lie alkanutkaan internetissä.

Opetusalan henkilöstöä lie kuitenkin tullut sosiaalisissa medioissa seurattua tuhansien tilien verran, opetusministeriötä ja kulloistakin opetusministeriä myöten. Antaen suoraan rakentavaa kritiikkiä myös MOOC-nettikursseista suosituimman eli Elements of AI:n järjestelyille sen suhteen, kuinka sitäkin voisi parantaa. Sekä myös DigiVisio 2030-keskusteluille, kun niissä maalailuissa ei myöskään opintopistetehtailuväitteiden ohella opiskelijoiden tai käyttäjäkokemuksen ääni tunnu kiinnostavan.

Opittavaa

2010-luvulla tehdyistä, parhaista 2 opintopisteen MOOC-nettikursseista olisi monessakin nettikurssitoteutuksessa opittavaa. Käyttäjäkokemuksen helppous on keskeisin niiden menestystekijöistä.  Ilman helppoutta toteutuksessa tuskin olisi kovin voimakasta helpot nopat-ilmiötä. Eli jokseenkin suosittuja ja toisillekin suositeltuja, ilmaisia, helppokäyttöisiä, pysyväluonteisia nettikursseja.

Joita toivoisi tehtävän lisää.