Opiskelua ja opiskelijaelämää kohentavat esineet

Opiskelua ja opiskelijaelämää edistäviä esineitä

Ajattelin, että ei olisi ainakaan pahitteeksi jakaa hieman kokemuksia opiskeluun ja opiskeluelämään jollain tasolla liittyvistä esineistä. Kun on opiskelunettisivukin internetissä, missä voi kokemuksiaan jakaa.

En ajatellut kuitenkaan koko irtaimistoa arvioida vaan lähinnä niitä esineitä, joista on ollut eniten hyötyä. Ja joista saattaisi olla muillekin iloa. Näistä monilla on ollut verrattain keskeinen rooli myös tämän sivuston synnyssä ja muotoutumisessa. Hahmottelu-, muotoilu- ja toimitystyötä sivuston eteen, kun ei ainakaan vielä mistään maakuopasta tehdä.

Tehokkuutta ja tuottavuutta arjessa osa esineistä saattaa myös lisätä. Vaikka vierastankin sitä ajatusta, että ensisijainen ratkaisu kaikkeen olisi grindaaminen. Kun ite ainakin haluaisi nähdä ennemmin sen viisauden lisääntymistä maailmassa, jossa tehdään vähemmällä laadukkaammin. Sen sijaan, että lisättäisiin aina vaan tunteja ja ties mitä näennäisaherrusta.

Osa on taas sitten helpot nopat-henkistä lifestyle-puolta. Eli ennemminkin vastapainoa opiskelulle, mikä myös lie tärkeää. Esimerkiksi opiskelija-asumisen viihtyvyyden kautta.

Seisomatyöpöytä

Kirjoittamiseen seisomatyöpöytä tarjoaa mahdollisuuden liikkua vapaasti kesken ajattelun ja ahertamisen. Ainakin kotioloissa, kun voi olla että opinahjossa tai työpaikalla se oheisheiluminen esimerkiksi soundtrackin kuuntelun tahdissa jää huomattavasti vähemmälle.

Esimerkiksi tämän kappaleen kirjoittaminen sisälsi noin viisi kääntymistä ikkunan luona satunnaisen soundtrackin soidessa taustalla. Joten ainakin askelia saa lisättyä arkeensa, kun ei tarvitse koko aikaa päivystää suoraan ruudun edessä.

Seisomatyöpöytäkokeilu itselläni alkoi siitä, että nostin Ikean Tärendö-mallisen ruokapöydän päälle Lack-apupöydän. Molemmat, kun löytyivät jo sisustuksesta, mikä tuli Turun sisällä muutettaessa kannettuakin 16-osaisessa tee itse ja säästä -muutossa muutaman kilometrin verran halki Turun. Aamuöinä, kun ei kehdannut esimerkiksi sitä pöytälevyä kantaa pään päällä julkisesti. Mutta se on jo toinen tarina.

Ratkaisu toimi jo melko lupaavasti ja hyvin, mutta korkeutta uupui vielä hieman. Ostin pöydän jalkojen alle vielä neljä ammattikielellä kopiopapeririisiä eli pakkausta. Mikä ei ratkaisun sisustuksellista arvoa ainakaan parantanut, mutta antoi jo hyvää osviittaa korkeussäädön tärkeydestä, kun varsinaista seisomatyöpöytää hankkii.

Korkeussäätömahdollisuus on siis tässä harrastuksessa erinomaisen hyvä olla, vaikkei sitä korkeutta hyvän löydyttyä jatkuvasti tarvitsee säätääkään. On toki parempi varmasti ostaa kunnollinen säädettävä ja riittävän korkea seisomatyöpöytä suoraan, ellei vain halua testata tykkääkö seisomisesta istumista enemmän.

Toinen etu, joka olisi hyvä seisomatyöpöydässä olla on se, että näytön saa pöytää (ja erillistä langatonta näppäimistöä) korkeammalle tasolle.

Myöhemmin tuli vielä kohenneltua seisomatyöpöytäviritelmää, sillä sijoitin pienimpään Läck-apupöytään kahdeksan euroa. Nyt on siis kaksi toinen toistaan pienempää apupöytää työpöydän päällä.

Kannettavan alle asetettavilla kierrevihkoilla voi vielä hienosäätää korkeutta.

Näytön ja langattoman erillisen näppäimistön käytettävyys eri tasoilla ollessaan lie ergonomisesti edullista. Itselläni on esimerkiksi kotikäytössä Logitechin hyvinkin kompakti K380 mini-bluetooth-näppäimistö.

Kannettavani näyttönä toimimista myös edistää se, että se on saranoista kokonaan käännettävää mallia. En usko, että perinteinen kannettava toimisi aivan yhtä hyvin, kun näyttö olisi paljon taaempana.

Liikkuminen auttanee myös siinä, että seisominen ei käy jalkoihin kuin jos olisi enimmäkseen paikallaan. Jolloin jalkojen alle saattaisi tarvita erikoismattoa. Mihin testailussa itse käytin rullattua mattoa, kun kaikenlaisissa seisomakäyttöön tarkoitetuissa matoissa hintataso tahtoi karata turhan ylös.

Hinnoittelu useinhan ei kannusta erikoistuotteiden kokeiluun sisustuksessa, niin meininki näissäkin menee parhaimmillaan melko kokeelliseksi.

Arvioisin kuitenkin, ettei erillistä seisomatyömattoa tarvitse, jos käytännössä liikkuu sen pöytänsä äärestä jatkuvasti. Tai ei ainakaan itselläni ole kuin perusmatto enää alla seisomatyöpöydän alaisuudessa.

Langattomat vastamelukuulokkeet

Viimeinen silaus liikkumiseen vapauteen seisomatyöpöydän kanssa tuli langattomien vastamelukuulokkeiden myötä. Kun ei tullut langallisten kuulokkeiden käytön aikaan vielä hahmotettua, kuinka paljon se johdollisuus rajaa liikkumisvaraa seisomatyöpöytä käytössä.

Opiskelija-asumisen äänimaailmaa pystyy myös vastamelukuulokkeilla rauhoittamaan jo melko paljon. Kun niiden ja musiikin yhdistelmän häiritsevään ylittämiseen pitää jo huutaa tai mölytä aikalailla parhaansa mukaan.

Kuulosuojaimilla, mitä tuli myös kokeiltua, saa myös vastaavasti peitettyä osan melua. Mutta esimerkiksi Peltorin Optime II-kuulosuojaimet ovat käyttömukavuudeltaan sen verran ankeat, että niitä ei tuntitolkulla tai esimerkiksi nukkuessa pysty oikein pitämään.

En ole tosin vertailun vuoksi koittanut nukkua vastamelukuulokkeet päässä, mikä nyt ei varmaan toimisikaan pitemmän päälle. Mutta päivisin ja iltaisin peittyy esimerkiksi seinänaapurin bassomusiikki melko mukavasti, jos vastamelukuulokkeissa ei ole liiaksi puristusvoimaa.

Itselläni on esimerkiksi Ankerin Soundcore Life Q 30-vastamelukuulokkeet, mitkä ovat sitä karvalakkimalliluokkaa, mistä tykkään kuulokkeeni ostaa.

Jos kauneimmin soineisiin, entisiin Superluxin hirveiltä näyttäneisiin langallisiin budjettikuulokkeisiini näitä vertaisin, niin käyttömukavuus on edelleen on hyvää. Äänentoisto ei ole toki Superluxin HD-681:n luokkaa ja missäpä olisi, mutta noise cancelling-toiminto tuo vastaavasti paljon enemmän rauhaa ympäristön ääniltä.

Huonoista puolista tulee lähinnä mieleen, että käynnistys ja sulkeminen vaatii pitämään useamman sekunnin painiketta pohjassa sen sijaan, että se olisi nopeampi on/off-kytkin. Clamping forcea eli puristusvoimaa taaseen ei ole liikaa, kuten esimerkiksi Superlux HD 681 Evo-mallissa vaan aikalailla sopivasti. Vaikkei nämä päässä jumpatakaan, niin pysyvätpähän nyt päässä kuitenkin, ilman että ei käy korviin käyttämisen mukavuus.

Leuanvetotanko

Kotikuntoiluvälineistä tehokkain, mihin voi helposti säännöllisen rutiinin luoda ilman että pitäisi säätää jatkuvasti kaikkea, lieleuanvetotanko. Erilaisia malleja, kun riittää niin on valinnanvaraakin edullisestikin, jos haluaa vaikkapa kokeilla touhun mielekkyyttä pitemmällä aikavälillä.

Vaihtoehtoina, kun on esimerkiksi muutamien kymmenien eurojen karmien päälle asettuvat mallit, joilla on onnistuttu laskeutumaan selälläänkin alas kesken tempomisen laitoksen luhistuessa.

Sekä sitten suoraan seinään tai kattoon porattavat tankomallit, joiden etuna on ainakin, että saa korkeutta leuanvetotankoon ilman, että tarvitsee jalkojaan taittaa mihinkään suuntaan, kuten yleisimmissä ovenkarmeihin kiinnittyvissä leuanvetotangoissa.

Ite halusin lisäksi tangon, jonka voi kiinnittää jatkuvaan käyttöön ja joka ei hajota karmeja. Joten en sellaiseen karmien päälle asetettavaan malliin, jonka voi helposti ottaa pois uskonut pitemmällä aikavälillä vaikka leuanvedon mielekkyyden testaukseen se voisi olla hyvä alku. EIkä tosiaankaan huvittanut tulla selkä edellä tangon mukana edes kerran, mitä on joillekin niiden kanssa kuulemma käynyt, kun kyselin.

Niin oli kiva tietää, että 2010-luvulla oli Suomessa eräs keksijä innovoinut ovenkarmien helposti irrotettaviin karmitulppiin suoraan kiinnitettävän kotimaisen leuanvetotangon. Mikä ei siis vaatisi sen erityisempiä asennustöitä sekä uskoa, että se kiinnitysratkaisu ei hajottaisi karmeja pitemmällä aikavälillä.

Kyseessä on siis iiläisen yrityksen Ademaxin leuanvetotanko. Mitä olen säännöllisesti käyttänyt tämän sivuston ensivaiheista ja hahmottelusta lähtien, joten voi sanoa, että tuntuisi toimivan luvatusti ilman noita muutaman kymmenen euroa halvempien kiinnitysratkaisujen nurjia puolia. Kun karmit ovat ainakin täysin ehjät, eikä ole tultu profetian mukaisten tankomallien mukana selkä edellä alas kesken leuanvedon.

Ainoa huoltotyö mitä on tullut tehtyä on tangon sisälle menevän kierrejousen öljyäminen. Ainoa haittapuoli, mitä Ademaxin toteutuksesta keksin on, että muutettaessa ei voi olla aivan varma että tulevan kämpän oviin kävisi mitoitukseltaan nykyinen tanko, kun siellä saattaa olla se toinen yleinen ovileveys käytössä. Jolloin pitäisi varmaan ostaa toinenkin vastaava tanko.

Hintahyötysuhde on kuitenkin nähdäkseni erinomainen, kun leuanveto on vielä hyvinkin tehokasta treeniä. Tai jos esimerkiksi punnerrukseen (mikä on varmaan se toinen yhtään käytännöllinen tapa treenata kotona) verrataan niin uskoisin, että näkyviä tuloksia on paljon helpompi saada aikaan kehonpainonsa avulla leuanvetotangolla kuin punnertaen.

Ja kun leuanvetotangolla pääsee alun totutteluhaasteiden yli, niin se on samalla tehokasta, mutta yllättävänkin kevyttä liikuntaa, jolla tauottaa vaikkapa opiskelua. Mihin voi tarttua milloin vaan, kun se tanko on aina valmiina, eikä ei ole erityisemmin harrastuskynnystä, joka estäisi rutiinin luomista.

Toinen kotiliikuntaväline, missä näkisin potentiaalia olevan on minivastusvoimakuminauha. Eli esimerkiksi Gymstickin violetti tai musta mini power band. Vertailun vuoksi tavalliset vastuskuminauhat ovat liian pitkiä tai löysiä, että niistä löytyisi käytännöllisyyttä kotioloissa.

Minivoimakuminauhoissa on vaan tehokkuuden kannalta se huono puoli, että ne pitäisi kai saada johonkin varmasti täysin paikallaan pysyvään saada kiinnitettyä. Kun muutoin tekeminen menee lähinnä venyttelyksi.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan myydään vastuskuminauhaoviankkureita, mutta kun asunnossa on ulko-ovia vaille yksi sisäovi, niin eipä ole tullut koitettua. Kun siinä katoaisi se leuanvetotangon hyvä puoli eli pysyväisyys ja käytettävyys helposti, mitä kotiolosuhteissa on vaikeampi saavuttaa.

Voimavastuskuminauhoja on tarjolla toki myös pitempänä perusmallina, mitä voi käyttää venyttelyssä apuna.

Seisomatyöpöydän mahdollistavien kotona kuljeskelun liikeratojen kannalta pitempi nauha taas on huomattavasti minimallia käytännöllisempi. Sen voi yhdistää taukotallusteluun pituudeltaan luontevammin kuin pienoispituisen.

Hammasväliharjat

Henkilökohtaisesti olen kokenut hammaslangan jokseenkin epäkäytännöllisenä tuotteena. Hammasvälien putsaamiseen on onneksi innovoitu paljon parempikin ratkaisu eli hammasväliharjat. Hammasväliharjojen hyvyyden lisäksi niistä tekee mieli kirjoittaa myös niiden valmistukseen liittyvät kummallisuudet.

Hyviä hammasväliharjoja, kun on jopa verrattain vaikea löytää. Vaikka kyseessä on suunnilleen maailman yksinkertaisin tuote, jonka valmistaminen ei voi maksaa käytännössä mitään suhteessa siihen hintaan, mitä niistä parhaillaan pyydetään.

Tuotteen ollessa siitäkin huolimatta eri merkeillä aivan hirveä käyttäjälleen, kun kaupoilla tai brändeillä ei tunnu olevan tässä tuoteryhmässä huolen häivää käyttäjäkokemuksesta tai merkkien välisestä kilpailusta.

Tietääkseni Suomessa on myynnissä noin kahta hammasväliharjaa, joiden ominaisuuksiin ei kuuluisi että harja katkeaa vähäisestäkin voimasta tai virheliikkeestä.

Lidlissä myydään näistä sitä kappalehinnassa aavistuksen halvempaa eli Dentaluxin vihreävalkoista, minkä tuotenimi on interdental pick x 36. Mikä erikoisesti jokseenkin salassa eli samassa laatikossa osana muita hammashygieniavälineitä, joten voi olla, että niitä ei aina edes kaupasta löydy. Ainakaan kovin helpolla.

Se toinen valmistaja, jonka myymä yksinkertainen tuote ylipäätään jollain tasolla on Gum-softin Advanced-mallin soft picks, joita on myyntipakkauksessa esimerkiksi 60. Mikä on hieman kalliimpi, mutta paremmalla ergonomialla. Haittapuolena ne myös taipuukin jo helpommin käyttökelvottomiksi, mutta näitäkin pystyy hammasväliharjoina ylipäätään käyttämään ennen kuin ne hajoavat absurdin helpolla juuri siinä käytössä, johon ne on tarkoitettu ja myyty.

Uusin innovaatio mitä on tällä saralla tullut bongattua on Tokmannin Pisara-brändin alla tehdyt 2in1-hammastikut. Hammastikuille ei välttämättä käyttöä ole, mutta se tikun toisen pään hammasväliharjaa muistuttava osuus rohkaisi ostamaan näitä testiin.

Näissäkin vaan se ainoa käyttötarkoitus, johon näitä voisi kuvitella kenenkään ostavan on käytännössä mitä hirvein. Kun se harjaosuus on toteutetukseltaan kaikkea muuta kuin jotakin, mitä haluaisit hammasväleihisi. Kuka näitä suunnittelee näin huonosti? Miksi? Kun tuote itsessään toimivaksi tehtynä myisi itsensä uudestaan ja uudestaan, jossei olisi niin suunnattoman vaikeaa muita kuin vaikeimman kautta koettuja hammasväliharjoja.

Jakamistalous

Oli pienimuotoinen herääminen aikanaan, kun luin jonkun vihjaavan, että kirjastoista saa myös konsolipelejä. Mikä ei ollut itselläni ainakaan käynyt edes vaihtoehtona mielessä alennusten odottamiselle.

Kirjastoissa tuntuu myös olevan verrattain kattava kokoelma uusimpia julkaisuja. Eikä ruuhkaakaan varauksissa ole yleensä erityisemmin kuin korkeintaan aivan vastajulkaistujen pelien kanssa.

En itse myöskään enää oikein ostakaan peleissä tai kirjoissa paljon muuta muuta kuin, mitä aivan varmasti tulisi kulutettua laina-ajankin jälkeen. Vuositasolla säästää niin aikaa, tilaa tavaroilta kuin rahaakin, joten ainakin suurimpien kirjastoverkostojen alueella tämä kuvio toimii.

Helpot Nopat-lifestyle

Näillä esineillä pääseekin jo hyvään alkuun Helpot Nopat-lifestylen kanssa. Vaatiiko se sitten materian ohella henkisiäkin haasteita.