Kokemukseni VAKAVA-kokeesta
Nettisivukehittäjänne iloiseen arkeen kuuluu myös kilvoittelu valintakokeissa. Tällä hakukerralla sain erinomaisen idean hakea ensi kertaa kasvatusalojen VAKAVA-kokeeseen. Opinto- ja uraohjaajan opintosuuntaus, kun vastasi ainakin omia mielikuviani ammatissa, jossa olisi kenties astetta enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa yksilöllisesti työllään. Jos tässä maailmassa tiimityötä saa nyt edes yrittää vältellä.
Haasteena oli ennakkoon ensisijaisesti ei-ensikertalaiskiintiö. Monivalintakokeesta, jollainen VAKAVA on nimittäin pitäisi saada kiitettävästi enskoja enemmän pisteitä, jotta pääsee ratkaisevaan soveltuvuuskokeeseen. Ei-ensikertalaisuus eli aiempi opiskelupaikan vastaanotto ei rikoksena vanhene koskaan.
Odotusarvoissani oli siis etukäteen jo sisässä kivasti järjestelmätason toivottomuutta.
Jos toiveissa on välittömiä live-reaktioita ennemmin saada tietoa kasvatustieteiden soveltuvuuskokeiden vanhoista kysymyksistä niin nekin on nyt Internetissä.
VAKAVA-koe
VAKAVA monivalintakokeena on siltä osin kiva, että varsinaisesti valmistautua ei tarvitse. 123 monivalintakysymystään, kun ei yleistietämystä tenttaa ollenkaan. Tai vaadi harjoittamaan kevään verran ulkomuistia, kuten monella muulla alalla yhä tehdään. Kauppatiede taitaa nykymuodossaan olla ainoa hakupaineala, jossa hakijoita erotellaan edes osin myös yleistietonsa tasolla.
Omia vahvuuksiani väittäisin olevan maailman menoa seuraamalla kartutettu yleistieto. Essee-vastauksia tykkään myös kirjoittaa. Sillä hetkellä yllättäneen palautteen ja pisteytyksen perusteella joskus niitä on myös tykätty lukea.
Piste-eroa väittäisin siis esseemuodossa pystyväni lähtökohtaisesti tekemään suhteessa alimpaan pisterajaan. Digitaalisen aineistomonivalintakokeen osalta ei vastaavia essee-etulyöntiasemakuvitelmia ollut kuin siinä, että ymmärrän poissulkeakin vastausvaihtoehtoja ettei lopputulos vastaa lottoriviä. Mikä ei välttämättä ole ollenkaan ainutlaatuinen lähestymistapa ole kokeentekijöiden keskuudessa, että sillä piste-eroa ei-ensikertalaisena tekisi.
VAKAVAssa keväinen koe testaakin, kuinka hyvä olet käyttämään selaimen "etsi-sivulta"-toimintoa. 85,17/122 verrattain mekaanisesti sanahaku kerrallaan nakutellusta pistettäni riitti ylittämään ei-ensikertalaisten karsintarajan 82,75. Olisi yhden miinuspisteen arvoisen monivalintakysymyksen voinut vastata väärinkin vielä.
Ensikertalaisilla valintakoeraja oli 66,6, joten heillä hieman oli kenties lisäetua siinä ettei noin 120 kysymyksestä tarvinnut välttämättä saada 70 prosenttia pistemaksimista vastaamalla lähes kaikkeen riskiä ottaen.
Edeltävän vuoden valintakoetta testatessani arvioin oman pisteodottamani jäävän noin 75 pisteen hujakoille. Tai parhaimmassakin tapauksessa pari pistettä karsintarajan toiselle puolelle, enkä kokeessakaan tiennyt olinko edes vastannut yli 70 prosenttiin tai edes 80 monivalintakysymykseen. Olikin yllätys, kun tuli sähköpostiviesti, jossa vaadittiin teleporttautumaan Turusta Joensuuhun viikon varoitusajalla aamuksi soveltuvuuskokeisiin.
VAKAVA-soveltuvuuskoe
Tässä vaiheessa havahduin ensi kertaa realismiin sen suhteen, että suullinen valintakoe ei ole välttämättä oma mukavuusalueeni. Eikä optimaalista valmistautumista siihen välttämättä oma nettisivujen tai valintakoelukemisen mallini, jossa ollaan parhaimmillaan kuukausia käytännössä vaiti putkeen. Tehden aivan muuta intensiivisesti.
Oli kuitenkin viikko aikaa eli pidin teoriassa mahdollisena, että soveltuvuuskoeaamuna tuntuisi edes jotakuinkin normaalilta ylipäätään puhua. Availinkin ääntä koetta edeltävä iltana 20 minuuttia. Ja automatkalla sen kolmisen tuntia aamuviideltä lähtien. Ajattelin, että kaipa siitä selvää saa sen viiden minuutin verran, mitä kukin neljästä rastista vaati.
Samansuuntainen välinpitämättömyys vei ensimmäisenä opiskelusyksynä fuksina ottamallani syventävällä kurssilla esitelmöimään viisi minuuttia luokan eteen englanniksi. Silloin en valmistautunut tämänkään vertaa esiintymisosuuteen. Olinkin lähinnä huvittunut, kuinka jäyhää esitelmöinti aiemmin jo esiintyneillä maisterivaiheen opiskelijoilla oli.
Marssinkin luokan eteen vielä voitonvarmana, kunnes huomasin, että erona lukioon olin puhunut yleisöstä lähinnä eräälle irlantilattarelle, joten enää yleisön joukossa ei ollut enää oikein ketään kenelle tuttavallisesti puhua. Sain siitä viiden minuutin puheesta palautteen, että tiesin kuka puheen henkilö oli ja miksi hän oli tärkeä. Sekä käytännössä vetoomuksen mennä puheviestinnän kurssille käytännössä huonoimman yliopistoarvosanan eli 2/5 vauhdittamana.
Soveltuvuuskokeeseen ei kuitenkaan mennä varsinaisesti puheita pitämään. Enkä unelmoinut opinto- tai uraohjaajana pitäväni minuutteja kestäviä monologeja luokan edessä vaan kenties hieman yksilöllisempää itseohjautuvuuteen kannustavaa ohjelmanumeroa olisin suunnitellut. Jos niillä papereilla olisi edes välttämätöntä esiintyä ensisijaisesti luokan edessä kaikista mahdollisista konteksteista, mitä vain tutkinto avaa eteesi.
Henkilöhaastattelutilannetta en kuitenkaan varsinaisesti jännittänyt. Olin jo ennestään nimittäin saanut autokoulussa inssiajossa korkeimman mahdollisen tunnustuksen, mitä voi 1vs1-kohtaamisessa toiselta ihmiseltä saada eli inssiltä ystävällisen luonnehdinnan sosiaalisuutta arvioitaessa siitä, kuinka olen mitä olen sosiaalisin. Mikä on siis yhtä kuin 4/5 sosiaalisuudesta ajokoeinssin mittapuulla. Tykkään kuitenkin 1vs1-kohtaamisesta, mitä ei välttämättä tähän saakka kirjoitetun perusteella diagnoisi, joten sitä osannut ennakkoon niin jännittää.
Kuinka vaikea siis voi olla noin 2,5 minuuttia tai alle per kysymys vaativa, yhteensä sen 20 minuuttia vievä suullinen valintakoe? Kysymystenkin ollessa vuodessa toiseen jopa samoja. Tai jopa kaveripiirin kesken jaettavia, kun eri päivinä koetta suorittava voi kysymykset jakaa kelle haluaakaan.
Sitoutuneisuus
Ensimmäisenä soveltuvuuskokeen pysäkkinä tuona synkkänä ja myrskyisänä kesäaamuna oli sitoutuneisuus. Mitä selvitettiin muun muassa kysymyksillä, oletko korkeakoulussa kirjoilla, missä korkeakoulussa, missä koulutusohjelmassa ja montako opintopistettä sinulla on. Opintopistemäärää jo hakulomakkeessa kysyttiin.
Mikä olikin aamun ainoa kysymys johon pyydettiin vastaukseni eli 120 opintopistettä toistamaan. Liekö ollut näkemyseroja, kun ei tässä varsinaisesti kontekstia pyydetty, mikä ei tuon kysymykseen puitteisiin mahdu ainakaan omalla opintotaustallani viiden minuutin aikapainetenttauksessa, jossa ei tiedä montako kysymyksiä edes on.
Lisäksi väliheittona tuli toteava kysymys, että "alanvaihtaja?" Mitä en ilman tutkintoa olevana kokenut aivan samoin, kun sanoin etten sanoisi niin.
Tuli myös kysymys olenko suorittanut opettajan opintoja jo opinnoissani. En, kun minulla on hakulapulla ainoastaan ykkösenä opinnonohjaajan tutkinto. Tässä formaatissa ei voi jostain olla ohjausalalle räätälöityä koetta vaan myöhemmissä kysymyksissä pitää jopa taustoittaa, millaiseen kontekstiin on edes hakemassa.
Ainoa varsinainen kysymys oli kuitenkin suunnilleen upean erotteleva, miksi haet? Tähän neuvoisin treenaamaan vakiovastauksen, kun tulee varmaan parempi lopputulos kuin oma jokaisen etapin vakiovastaukseni eli tajunnanvirtaa noin kolmesta näkökulmasta.
Oma ennakkoajatukseni oli, että ohjenuoranani kaikkiin kysymyksiin niinkin selvä kuin vastaa siihen, mitä kysytään. Tämä olikin käytännössä itselleni aika hankalaa, kun noin 2,5 minuutin kysymyksissä oli sivujuonteita parhaimmillaan yhtä paljon kuin puolentoista tai tunnin esseekysymyksissä. Eikä yksikään näistäkään hahmotellut esimerkiksi oppilaanohjaamista tai oikein mitään, mihin voisi jotakin omaakin ajatteluaan lisätä.
Sen verran toki on annettava arvostelijoille armoa, että en itsekään ennakkoon olettanut, että tulisi välttämättä aivan niin koherenttia tajunnanvirtaa suullisena kuin mitä essee-kokeessa odottaisin.
Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen, että löytyi kuitenkin tietty kaava, jossa ainakin omassa mielessäni vastasin noin kolmesta eri näkökulmasta aina sen ajan puitteissa. Aina myös samoin mietteliään katseen hieman oikealle ottaen. Silmiin katsoin kysymystä kuunnellessani ja lopuksi. Parilla etapilla jäi myös aikaa, joten pyysin toistamaan toisen kysymyksen. Siinä mentiin hetki hiljaisuudessa, kun mietin etten muista yhtään mitä olin sanonut. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain kuitenkin nähdäkseni runsaasti sanottua kysymyksen tiimoilta.
Näin jälkikäteen kokemuksesta voisin opastaa ettei kasvatustieteen soveltuvuuskoe ilmeisesti ole tajunnanvirtapohdintakoitos kysymysten tiimoilta.
Tai en vieläkään tiedä, millä perusteella ja miksi näistä soveltuvuuskoekysymyksistä jaetaan pisteitä, kun varsinaisia hyvän vastauksen perusteita ei haluta antaa.
Tiedän vain, että omat juttuni olivat tähän liian älykkäitä. Kokeellisuus ei tällä kertaa voittanut, mutta aina ei voi voittaa. Ei edes joka päivä.
Edelleenkään en kuitenkaan ketään muuta syyttäisi kohta kuultavista pistelukemista. Siis edes itseäni, kun olen entistäkin vakuuttuneempi, että jotakin näillä pikahaastatteluilla haettua puuttuu omasta annistani tähän maailmaan. Mikä ei sinällään harmita kuin yhden osa-alueen eli vuorovaikutuksen osalta. Mikä on näistä etapeista nähdäkseni tärkein, kun muussa on aika vähän ajattelua läsnä. Säilyipähän ainakin itsekunnioitus vuorovaikutuksessa.
Yleisneuvona myös edelleen kehoittaisin hakemaan kahdesti johonkin, kun yksittäinen koe voi tuottaa mitä tahansa hylätystä kiitettävään. Vaikken itse taidakaan valintakoehistoriani ainoan nöyryytyksen johdosta edes yrittää ensi vuonna luoda vakuuttavampaa viisiminuuttista illuusiota normaaliudesta.
Ekasta etapista sain siis 14/24 pistettä. Mainitsin yhtenä sivujuonteena tehneeni opiskeluaiheisen nettisivun, minkä ansiosta sainkin varmaan tämän oman henkilökohtaisen etappipiste-ennätykseni. Mikä tämän tulosillan edetessä kuulostaa jo onnistumiselta myös sinustakin.
Moraalinen päättely
Aihealueena moraalinen päättely kuulostaa siltä kuin kokeen toinen etappi veisi meidät suoraan vähintään pari tuhatta vuotta ajassa taaksepäin vanhatestamentallisia moraalikysymyksiä puntaroimaan. Kyseessä on kuitenkin jo toisena vuonna peräkkäin etappi, jolla testataan, kuinka innokas olet jauhamaan työtovereistasi. Ite olen tällä asteikolla 4/24.
Kysymys siis kuului hyvinkin sinnepäin muistettuna jo vastausta antaessani oliko Aalilta oikein pimittää omaa työpaikkaansa suojellakseen jotakin, josta jollekin aiheutui väliaikainen haitta. Jos lukijoista joku näitä sanatarkasti muistaa, niin voin laittaa internetiin esille näitä hieman neutraalimminkin muistettuina, jos haluaa tietojaan Ota yhteyttä -kaavakkeella jakaa. Kysymys oli kuitenkin todennäköisesti sivujuonteiltaan vielä tyhmempikin.
Luulin myös, että kyseessä oli myös ennemminkin empatiasta kunkin tilanteen suhteen kuin moraalista kyse. Ensi vuonna kaseerataan sitten onko oikein vohkia luokkaretkikassa.
Kysymyksen lopuksi kuulustelija myös lisäsi, että oikein vai väärin. Kuuliaisuudesta tuohon väärin/oikein-kysymykseen varmaan jaettiinkin valtaosa pisteistä, oman pohdinnan arvon ollessa kuitenkin enemmän kuin 4... Ite aloitin, että "ei tämä oikein kovin oikealta käytökseltä kuulosta...", joten kehottaisin vastaamaan tylsästi joko oikein tai väärin heti alkuun. Tai lähteä siltä istumalta vapaa-ajan viettoon. Vaikka en ole aivan varma oliko se jälkiosa siinä edessäni olleella kysymyslapulla.
4/24 pistettä on kuitenkin raadollisimpia pikatuomioita sen puolesta, että älä tänne edes hae. Kaikilta tuomitsevilta tuli kuitenkin käytännössä sama viesti, enkä itsekään ole eri mieltä. Keskustelu-mallinen haastattelu on silti edelleen ainoa suullinen korkeakouluvalintakoe, jonka olen läpäissyt, joten en välttämättä kuitenkaan aivan liikoja myöskään yksittäisestä valintakokeesta tai valintakoeformaatista päättelisi.
Kriittinen ajattelu
Kriittinen ajattelu etappina oli se, jonka pisteet päätettiin skaalata, kun hakijoista monelle tuotti vaikeuksia mitä kysymyksellä haettiin.
Kysymys ensimmäisessä oli kiitettävän moniosainen mielestäni siihen. Kokeen jäljiltä luin, että viittauksella menetelmiin haettiin ilmeisesti tutkimusmenetelmien vatvomista. Eikä esimerkiksi opetusmenetelmien. Eipä ole niin tarkkaa aina tietysti.
Sain kuitenkin komeat 6/24 pistettä. Mitähän se ennen skaalausta oli. Olin kuitenkin ekat kaksi minuuttia hiljaa, kun arvoin yhä siinä luulossa, että ainoita kuuntelevia suolapatsaita sen aamuinen ääneen pohdintani olisi edes jollain tasolla koskettanutkin. "Tämä olikin vaikeampiselkoisempi" oli ensilainini.
Ehdin kuitenkin 20 sekuntia jatkaa edeltäviltä etapeilta tuttua selostustyyliä, mitä pidin onnistumisena tiukassa paikassa, kunnes ajan vuoksi siirryttiin kesken kaiken seuraavaan kysymykseen. Jonka siis tiesin muillekin tuottaneen etappina vaikeuksia, kun tämäkin tieto oli internetissä jo ensimmäisenä kolmesta soveltuvuuskoepäivästä.
Lähes kaikki 6 skaalattua pistettä tuli siis varmaankin sen jatkokysymyksestä, jossa oli jotain, miten itse toteuttaisit sen, mitä ikinä nyt yritettiin sitten kysyäkään.
Kiva tietysti, että yritettiin ylipäätään edes kysyä jotakin, mikä uhkaavasti muistuttaa jo miltei omia ajatuksia kysyvää.
Vuorovaikutuksen osilta luulen, että tämä oli heikoin rastini, jos tämänkertaisesta tulos-sadosta sellaista voi edes eritellä, kun vähintään 3/4 näyttäisi olleen hirveitä sen toisen paikallaolijan mielestä. Tuli nimittäin sekoiltua jo heti alusta, kun aamun toisen häväistyksen ainoa todistaja kysyi, että haluanko itse lukea kysymyksen vai että se luetaan minulle.
"Voi lukea" kuului hälle, että "voin lukea". Suosittelisin kuuntelemaan kaikki kysymykset, kun ne eivät ole pelkästään tyhmiä, mutta myös moniosaisia, niin ehkä saa helpommin kiinni, mistä ikinä näistä mahtaa olla kyse kuin alkaessa itse arpomaan aikapaineessa keskivertoesseekysymystäkin pitempää kaksi ja puoliminuuttista, joka kirjaimellisesti kriittisenä hajottaa koko kokeen.
Ei tietysti ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, eikä mitään kerro koko touhuun sovelletun järjen laadusta, että vain yhden moraalietapin verran kysymyksiä saadaan onnistuneesti kasaan kokeessa, jossa toinen etappi olikin lopulta ainoa, jossa onnistuttiin ylipäätään uusia kysymyksiä keksimään verrattuna viime vuoteen.
Moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Moninaisuus tämän kokeen kontekstissa on siis yhtä kuin ainaiset ja samat kysymykset. Jos valintakoestrategiasi oli siis valmennuskurssin tai muiden internetissä jakamien vastausten samoihin kysymyksiin monistaminen, niin ainakin vuoden 2022 soveltuvuuskoe kaiken järjen palkitsi ennaltaopetellun strategiasi vähintään etapeilla yksi ja neljä.
Mikä on siis todennäköisesti jatkossakin viisasta valmistautumista, kun tämä lie vahvasti esiintymiskoe. Toki niitäkin voi omaan suuhunsa sopiviksi hieman muotoilla. En kuitenkaan usko, että opetelluista vastauksista olisi minkäänlaista haittaa pisteytyksen kannalta, jos kysymys on sama.
Todennäköisesti olet kuitenkin huomattavasti minua taitavampi sekä varmaan myös kiinnostuneempi sanoittamaan vastauksesi vastaavansuuntaisessa valintakokeessa tavalla, josta annettaisiin pisteitäkin, joten ainakaan yhtä huonosti se ei voi mennä. Voi tällaiseen asennoitua myös kivana haasteenakin.
Voi tällaiseen asennoitua myös kivana haasteenakin. Tämän tekstin kirjoittamisen väliajalla myös lohdutti, kun luin, että muillekin oli annettu ties millä logiikalla tyyliin 10/24 pistettä etapilla sen sijaan, että pisteitä jaetaan parhaimmillaan 23-24/24 pisteen mitassa, mikä kuulostaa oudolta, jos tarkoituksena olisi erotellakin hakijamassaa, eikä vain etsiskellä kansankynttilöitä.
Ei muissa valintakokeissa yleensä ole kuitenkaan mitään hattuvakiolla jaettavaa "ota sinä tästä täydet pisteet"-pisteytystä vaan sisään pääsee todellisuudessa paljon kriittisemmin arvioiduin vastauksin, joissa on vielä paljon enemmän hyvää kuin pariminuuttisessa vaikkei siitä saisi lähellekään täyttä tunnustusta.
Moninaisuuskysymykset, mitä muistan olivat suunnilleen, että mitä moninaisuutta sinussa itsessäsi on sekä kuinka koulutuksen avulla voi edistää moninaisuutta.
Pidän turhan tungettelevana ja aivan liian intiiminä kysymystä omasta moninaisuudestasi.
Siihen siis en suoraan yrittänyt edes vastata, kun matalapalkkatöissä aamyössä -30 asteessa vailla etenemisreittejä koettu näköalattomuus tai ulkopuolisuus koko yhteiskunnasta ei soveltuvuuskokeessa tyhmiä kyselevälle kuulu, joten tämän etapin tulos onkin itse asiassa ihan hyväkin, kun asenneongelmani tuli itsellenikin selväksi jo vastausta antaessani. Eli 7/24.
Epäilen, että kellään kuitenkaan olisi loppupeleissä kovinkaan mahtavaa kykyä päältä päin lukea, mitähän moninaisuutta kussakin piilee. Tai eläytyä tämän tuntoihin. Onnea vaan yritykseen.
Vuorovaikutus
Kunkin pysäkin perusteella sain vuorovaikutuksesta 9/24 pistettä. Mikä on näistä ehdottamasti huonoin tulos, kun vuorovaikutus on koko kuviossa ainoa yleismaailmallisesti arvioitavissa oleva ulottuvuus, jossa toivoisi olevansa myös hyvä.
Vaikka en omaa käsitystäni 1vs1-vuorovaikutuksestani täysin tämän soveltuvuuskokeen pohjilta muodostakaan. Harmi, kun kolmas pysäkki tuli omasta mielestäni vedettyä huonommin kuin muut niin en saanut aivan häiriötöntä pisteytystä.
Toki tuostakin pisteytyksestä saanee kuvaa, kuinka väkevästi tältäkin osin meni, kun joku kokeen jälkeen kyseli onko kukaan saanut vuorovaikutuksesta alle 23 pistettä... Ainakin kolmella etapilla tästäkin tuli lunta tupaan, jos epäilee, että ekalla ei annettu absoluuttista hylättyä pisterajoihin yltämistä ajatellen. Vaan pelkästään käytännössä game over.
Kokeessa oli myös erikoisuus siinä, että oltiin taas vaihtelun vuoksi ehdottomasti vaadittu kasvomaskia naamalle, joten ilmeiden osalta on arvostelussa menty verrattain vähällä.
Pisteytyksen julkistuksen myötä on arveluttanut, että tuliko epähuomiossa pyöriteltyä maskin takaa silmiä, kun kysyttiin vaikkapa edellisvuodelta tuttuja kysymyksiä, mitä pidän hieman erikoisena. Koitin kuitenkin olla neutraalisti, mutta voi olla että olisi kannattanut olla edes jollain tasolla tohkeissaan siitä, kuinka kivoihin kysymyksiin on annettu kunnia vastata. Kaipa tämäkin on motivaatiokoe.
Oma habitukseni oli kolmen tunnin yöunet yhdistettyinä verkkareihin ja pienimuotoista neulomista sittemmin vaatineisiin lenkkareihin sekä jokseenkin tyylikkäänä pitämääni paitaan.
Harmi, että sattui näköjään pinnallinen arvosteluraati, kun olin samoissa vaatteissa jatkamassa koetilaisuuden jälkeen koko matkan vastatuulessa soutuveneellä mökille, niin ei valitsemani maan hiljaisia edustanut look ilmeisesti purrut ikävän ennakkoluuloiseen raatiin valintakoetilaisuuden pukuloistossa.
Selvennetään, että en koko tekstin mitassa välittyviä enemmän tai vähemmän tunnustettuja asennoitumisongelmia suosittele ollenkaan elättelemään, jos ensisijaisesti haluaisit pisteitä ja opiskelupaikan ennemmin kuin mitä ite tälläkin kertaa voitin olemalla lojaali omille ihanteilleni jääden sen 48 pistettä ei-ensikertalaisten soveltuvuuskokeen minimipisterajasta.
Eli en varsinaisesti ansainnut mitään muuta kuin absurdin kertomuksen nettisivulle. Vaikka on tämä on käytännössä ainoa nöyryytys, mitä olen valintakokeissa saanut, niin eipä ole koskaan ole valintakoetulos ole surkeudessaan myöskään huvittanut. Toki en usko, että kovin moni käy vastaavin tavoin toteuttamassa itseään valintakokeissa yhtä edesvastuuttomasti, joten tuskinpa tätä kukaan oppaana elämään lukeekaan.
Kevään ajatukseni oli kokeilla kannattaisiko tässä suuntautua itselleni jo hyvin nuoresta tutuksi tulleen luonteeni puolesta sosiaalisempaan toimintaan. "Ei" on ihan 24/24 pistettä ansaitseva vastaus. Ajatus olisi myös viettää astetta normaalimpi loppuvuosi.
Toki opinto-ohjaajaksi hakevien kannalta olisi parempi, jos valintakokekysymykset käsittelisivät varsinaista hakualaa. Luokanopettajiin verrattuna ikäryhmätkin ovat opinto-ohjaajilla tiettävästi jo huomattavasti vanhempia.
Silti VAKAVAn soveltuvuuskokeessa on sama lainalaisuus kuin muissakin valintakokeissa eli saadut pisteet ratkaisevat.
Onnea siis kaikille opiskelupaikan saaneille. Ei näköjään olekaan pelkkä muodollisuus tämä ratkaiseva vaihe, joten kokeessa haettua arvoituksellista on varmasti täytynyt olla oikein ja kauniisti, jotta pisteitä on sadellut avokätisesti.